Idea työpajoista syntyi Helsingissä nuorten omasta aloitteesta.
Jokaisessa perheessä on äiti ja isä. Miehet eivät meikkaa. Rehtorit pukeutuvat siististi. Miehet ovat skrodeja. Sateenkaarinaisilla on lyhyet ja värjätyt hiukset. Kaikki suomalaiset ovat valkoisia.
Muun muassa tällaisia normeja Vattuniemen ala-asteen 6.-luokkalaiset kirjasivat ylös sateenkaarityöpajassa keskiviikkona.
Työpajan keskeinen teema on pohtia normeja eli kirjoittamattomia sääntöjä ja niiden vaikutusta esimerkiksi kiusaamistapauksissa.
Normeja pohdittiin niin sukupuoleen, kansallisuuteen kuin ikään liittyen.
Sateenkaarityöpajat herättivät pienimuotoisen kohun kaupungin tiedottaessa niistä pari viikkoa sitten.
Sanan- ja uskonnonvapaus -yhdistys sekä esimerkiksi kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) arvostelivat työpajoja ja erityisesti Seta ry:n roolia niiden järjestäjänä.
Media kertoi vanhempien huolestuneista yhteydenotoista kouluihin.
Puolentoista tunnin työpajoja järjestetään tämän vuoden aikana kaikissa Helsingin peruskouluissa 6.–9.-luokkalaisille.
Idea työpajoista syntyi nuorten itsensä laatimasta Omastadi-ehdotuksesta Herttoniemen nuorisotalolla, jonka helsinkiläiset äänestivät toteutettavaksi. Työpajat rahoitetaan kaupungin Omastadi-varoilla.
Lauttasaaressa työpaja alkoi käsitteiden määrittelyllä. Setan ohjaajat kävivät läpi, mitä tarkoitetaan seksuaalisella suuntautumisella ja sukupuolen moninaisuudella sekä erilaisilla termeillä kuten homo, lesbo, biseksuaali, panseksuaali, hetero ja aseksuaali.
– Jokaisella on oikeus määritellä oman sukupuoli-identiteetin sisältö ja mitä se juuri itselle tarkoittaa. On myös täysin ok, jos ei tiedä omaa sukupuoli-identiteettiään, ohjaaja kertoi.
– On hyvä muistaa, että omasta identiteetistä saa puhua, mutta muiden sukupuoli-identiteetistä ei pidä kertoa muille ilman lupaa.
Vattuniemen ala-asteen koulun rehtori Päivi Hakala kertoo saaneensa yhden viestin oppilaan vanhemmalta liittyen työpajan sisältöön.
Hakalasta työpajan sisällöt sopivat hyvin opetussuunnitelmaan, johon kuuluu tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä kiusaamisen ennaltaehkäiseminen.
– Siinäkään ei ole mitään uutta, että koulun ulkopuolinen taho vetää työpajan.
Hakalan mielestä asiat eivät ole täysin uusia 6.-luokkalaisille. Tasa-arvoasiat ovat olleet esillä myös muilla oppitunneilla.
– Lapset ja nuoret ovat nykyään tiedostavia ja keskustelevia, yli 25 vuotta alla ollut Hakala toteaa.
Pedagoginen asiantuntija Heidi Halkilahti kasvatuksen ja koulutuksen toimialalta painottaa sitä, että työpajoissa keskustellaan moninaisuudesta yleensä, ei pelkästään sateenkaariteemasta.
– Työpajojen pääsanoma on, että jokaisella pitää antaa tila olla sellainen kuin haluaa. Samalla opetellaan keskustelemaan toisia arvostavasti.
– Työpajoissa ei kyseenalaisteta erilaisia näkemyksiä, vaan pikemminkin opetellaan yhdessä huomioimaan moninaisuus ympärillämme.
Useat oppilaat olivat sitä mieltä, että työpajassa tuli uutta ja hyödyllistä tietoa. Sukupuolista moninaisuutta kuvaavissa käsitteissä oli tuttujakin termejä, mutta niiden merkitys oli jäänyt epäselväksi. Eräs oppilas kertoi termien olevan tuttuja, koska ystävä on biseksuaali.
Normi oli uusi sana 12-vuotiaille.
– Pienemmät saattavat sanoa, että et sä voi tykätä sinisestä tai Autot-leffasta kun olet tyttö, pohti Emily, 12.
Hänen ikäisillään ei tällaisia normeja enää ole.
– Pojilla voi ihan hyvin olla vaaleanpunainen huppari, tytöt totesivat.
Tytöt eivät keksineet koulumaailmasta normeja, jotka sanelevat, mikä on tytöille sopivaa.
Kaikille yhteisiä liikuntatunteja pidettiin hyvänä käytäntönä.
Työpajan jälkeen luokkaan jäi kuitenkin tyttö- ja poikaseurueita omissa ryhmissään.
– Kaverit ovat keskenään, kuului selitys.
Poikien pöytäseurueen mieleen jäi pajasta päällimmäisenä se, että kaikki ovat samanarvoisia vaikka olisivatkin erilaisia.
