Yksi roolityö toi enemmän yhteydenottoja kuin mikään muu rooli.
Häpeä ja syyllisyys. Ne ovat tunteita, joita näyttelijä Heidi Heralan, 63, roolihahmo Irene käy läpi taivaltaessaan naisjoukon mukana Lapin erämaiden halki Helsingin kaupunginteatterin näytelmässä Ei kertonut katuvansa.
Naiset ovat olleet saksalaisten palveluksessa Pohjois-Norjassa ja sattuman oikusta päätyneet taittamaan jalkaisin matkaa kohti kotiseutujaan entisen aseveljen hyljeksittyinä palkollisina tai rakastajina.
Toisin kuin muut naiset, Irene on hypännyt saksalaisupseerin matkaan hetken mielijohteesta jättäen taakseen kodin ja perheen.
– Onhan se tavaton ratkaisu, Herala toteaa ristiriitaisesta roolihahmostaan, jonka saappaissa on ollut sovittamista.
– Ehkä jokin kodin pysähtyneessä tunnelmassa on saanut hänet tekemään tällaisen ratkaisun.
Irenen ratkaisut pysyvät ristiriitaisina tarinan loppun asti. Juuri ristiriitaisuus tekee Irenestä ja muista naisista Heralan mielestä kovin inhimillisiä.
– Eivät he ole mitään voimanaisia, paitsi siinä mielessä, että kävelevät 600 kilometriä.
– Naiset riitelevät, eivätkä ole jaloja toisilleen. Välillä joku tuntuu läheisemmältä kuin toinen, niin kai se elämässäkin menee, Herala pohtii.
Herala näyttelee jälleen pääroolia esityksessä, jonka tarina on suurelle osalle yleisöä tuttu menestyskirjan kansien sisältä. Esitys perustuu Tommi Kinnusen samannimiseen romaaniin.
Vuonna 2019 Herala näytteli Annikki Karinimeä (1913–1984) eli Everstinnaa Rosa Liksomin romaanista dramatisoidussa näytelmässä.
Herala muistuttaa, että näytelmä perustuu kirjasta tehtyyn dramatisointiin, ei kirjaan.
– Näyttelijänä on luotettava siihen materiaaliin, mikä meillä on. Eikä sitä edes kerkeä miettiä, miellyttääkö tämä tai hyväksytäänkö tämä.
Näytäntökauden lähestyessä hän välttää vilkuilemasta alkuperäisteosta.
Herala kertoo saaneensa Everstinnan roolista yhteydenottoja enemmän kuin mistään muusta roolityöstään 40 vuoden näyttelijäuransa aikana.
Osin kyse oli siitä, että alkuperäisteos pohjautui oikean ihmisen elämään. Monella oli omia muistoja erikoisesta kulttuuripersoonasta. Heille aurinkolasit kasvoillaan lavalle astellut Herala oli kuin oikea Annikki.
– Se oli erikoista, sillä itse en ollut tavannut häntä koskaan, enkä ollut edes tiennyt hänen olemassaolostaan.
Vahva roolityö väkivaltaisen puolison runtelemasta kirjailijasta kosketti myös yleisöä.
– Jotkut kertoivat olleensa järkyttyneitä esityksestä. Joillakin on tullut itku minut tavattuaan, vaikka esityksestä on ollut pitkä aika.
Näytelmän kävi katsomassa myös joukko Everstinnan väkivaltaisen puolison, eversti Villamon jälkeläisiä.
– Jos olisin tiennyt heidän olevan yleisössä, en olisi uskaltanut mennä lavalle. Esityksen jälkeen he tulivat tapaamaan minulla lavalle ruusujen kanssa. Meillä oli oikein hyvä keskustelu.
Everstinna on ollut yksi Heralan lempirooleista Kaupunginteatterissa. Muita rakkaita rooleja on ollut sellaisissa klassikkonäytelmissä kuten Reviisori, Sota ja rauha, Natasha, Kultainen Vasikka ja Kirsikkatarha.
Kolmekymmentä vuotta kaupunginteatterissa näytellyt Herala valmistautuu uuteen esityskauteen hioen omia repliikkejään ja viilaten esitystä kuntoon työryhmän kanssa.
Talvisen näytäntökauden alla pitää huolehtia myös terveenä pysymisestä.
– Koitan pestä käsiäni, syön C- ja D-vitamiinia ja pidän fyysisestä kunnosta käymällä teatterin liikuntatunneilla 2–3 kertaa viikossa.