Tammikuun 3. päivänä Helsingin kaupungin apulaispormestari Daniel Sazonov (kok.) istuu kaupungintalon edustustilassa. Samana päivänä on jo saatu uutinen entisen puoluetoverin, kansanedustaja Wille Rydmanin siirtymisestä perussuomalaisiin.
– Onhan tämä asia ollut välitilassa puoli vuotta. Wille päätyi omaan ratkaisuunsa, eikä siihen ole paljon sanottavaa. Hän tekee varmasti kovan kampanjan perussuomalaisten listalla, ja me kokoomuksen ehdokkaat omamme.
– Helsingissä tullaan näkemään kova puolueiden välinen kisa, kun yksi lisäpaikkakin vaalipiriin tulee. Luotan siihen, että kokoomuksen valtakunnallinen tilanne tukee entisestään meidän vahvaa tilannetta Helsingissä. Enkä usko, että Rydmanin lähtö muuttaa sitä, etteikö kokoomus saisi hakemansa yhtä tai kahta lisäpaikkaa Helsingistä. Vaalipiirien viimeisistä paikoista käydään toki aina kova kisa, ja siihen pieneen marginaalin on vaikea ottaa kantaa.
Maaliskuussa 30 vuotta täyttävä Sazonov on jo politiikan veteraani ja kokoomuksen sisäpiiriä. Hän käyttää Helsingin ja kokoomuksen kulisseissa merkittävää valtaa. Miten kuvailet rooliasi puolueessa?
– On ollut mielekästä saada tehdä jo tähän ikään monipuolisia ja merkityksellisiä tehtäviä. Sen ansiosta yhteydet puolueen sisällä on kunnossa ja tuntuu, että sen myötä omaan osaamiseen myös luotetaan. Nykyisessäkin tehtävässä (apulaispormestari ja kaupunginvaltuutettu) olen Helsingin ja Helsingin kokoomuksen asioiden lisäksi halunnut olla aktiivinen myös puolueen sisällä, esimerkiksi kaupunkipolitiikan valmisteluun liittyvissä asioissa.
– Uskon, että on hyvä, että en ole sulkeutunut vain Helsingin kaupungintalolle tai Helsinkiin – se on myös Helsingin etu, muun muassa vaikuttamistyön näkökulmasta.
Sazonovia, tai hänen ystäväänsä, Espoon nuorta kokoomusvaikuttajaa Henrik Vuornosta saattaisi helposti kutsua poliittiseksi broileriksi.
– Suhtaudun termiin neutraalisti. Vaalikentillä ihmiset usein kysyvät, että miksi pitäisi äänestää sinua? Vastaan, että on syytä kiinnittää huomiota paitsi näkemyksiin ja mielipiteisiin myös kykyyn viedä asioita eteenpäin. Pelkät mielipiteet eivät riitä, vaan on tärkeää, että on myös kykyä tehdä niistä totta. Tässä niin sanottu poliittinen broileriuus on vahvuus. Jo nuorena saadun kokemuksen myötä tietää, miten poliittinen päätöksenteko toimii ja pystyy oikeasti edistämään asioita. Pitää olla kykyä neuvotella ja rakentaa enemmistöjä.
Missä olet poliittisesti viiden vuoden kuluttua kevään 27 vaalien jälkeen?
– Minulla on ollut sellainen periaate, että teen niin hemmetin täysillä aina sitä tehtävää, jossa olen, ja se on yleensä kantanut aina eteenpäin ja vastuuta on tullut lisää. Niin vaalien kautta kuin puolueen sisällä. Nytkin teen täysillä tosi mielenkiintoista apulaispormestarin tehtävää, mutta se on oikeastaan vain vahvistanut halua tehdä asioita Suomen tasolla.
– Tavoitteena on mennä nyt läpi eduskuntaan, saada luottamusta eduskuntaryhmässä ja käytännön työn kautta enemmän vastuuta myös seuraavalla vaalikaudella.
Sazonov arvioi, että huhtikuun eduskuntavaalien ja tulevan hallituskauden erityispiirre on se, että viimeisen vuoden aikana on palattu aivan politiikan ytimeen: turvallisuus, talous, kantokyky, ihmisten selviäminen arjesta.
Itseään Sazonov kuvailee oikeistoliberaaliksi.
– Taloudenpitoon ja muun muassa verotukseen liittyvissä asioissa olen selvästi oikealla. Perinteisissä arvokysymyksissä olen liberaali, kahdella twistillä. Uskon erittäin voimakkaasti mahdollisuuksien tasa-arvoon, eli jokaisella pitää olla lähtökohdista riippumatta mahdollisuus tavoitella unelmiaan. Isossa kuvassa pitää kuitenkin vaatia, että terve työikäinen kantaa vastuun itsestään, mutta heikoimmista pidetään huolta. Toinen lisätwisti on, että olen kirkkoon kuuluva reservin vänrikki, eli sillä tapaa ajattelussani perinteinen.
Sazonov sanoo, että Suomen talouden suunta on tuskastuttavan huolestuttava.
– Ollaan oltu pari vuotta sellaisessa erikoisessa tilanteessa, että valloilla on ollut ajatus, että velkaantumiseen on jopa hölmöä suhtautua vakavasti. Ja nyt arki, muun muassa korot, osoittavat, että tämä kokoomuksen esillä pitämä näkökulma on ollut oikea ja vastuullinen.
– Tilanne osoittaa, että suuntaa on pakko muuntaa, jotta pystymme edes varmistamaan avain ydinasioita, kuten turvallisuus ja hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelut ja niiden laadun. On absurdia, että vaikka olemme velkaantuneet rajusti, niin silti ihmisillä on huoli isoista perusasioista, kuten sotesta – eli iso määrä velkarahaa on tuhlattu ihan vääriin asioihin, kun tällaista huolta näin massiivisen velkaantumisenkin aikana pitää kantaa.
Entä sitten keinot, miten taloutta pitäisi tasapainottaa?
– Ansiosidonnaisen tiukempi porrastaminen, sote-palvelutarpeen kasvun hidastaminen, uusien velvoitteiden määrän hillitseminen. Tulevalla vaalikaudella täytyy katsoa, voidaanko esimerkiksi kaikki indeksikorotukset tehdä täysimääräisesti. Vaalikauden aikana tarvitaan useita miljardeja sopeutusta.
Silti Sazonov sanoo, että verotuksen suunta pitää olla alaspäin, ei ylöspäin.
– Tämä pitää voida todeta ihan suoraan ja yleisesti. Verotuksen taso on Suomessa sietämätön. On ärsyttävää, että vasemmisto nimeää veroalen aina rikkaiden suosimiseksi, vaikka siitä ei todella ole kyse. Veroale tarvitaan ihan tavallisten työssäkäyvien vuoksi.
Korkojen nousu on erityisesti isojen kaupunkien, Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun kysymys.
– Keskituloisella perheelle kuukauden korkomenot on saattaneet nousta helposti 500-700 euroa. Tätä voi hoitaa kahta kautta: verotusta keventämällä, tai pohtia verovähennysoikeuden palauttamista ainakin osittain. Realismia ei ole palauttaa täysimääräisesti, mutta muutamalla kymmenellä prosentillakin olisi merkittävä vaikutus ihmisten talouteen.
Tammikuun alussa Sazonovilla oli takanaan tuore kriisikokous koskien Hus-alueen päivystysten vakavaa ruuhkautumista.
– Sote-palveluiden osalta keskistä on, että annettu palvelulupaus pitää pystyä täyttämään: esimerkiksi päivystyksen, terveyskeskusten ja lastensuojelun pitää toimia. Kaikkein heikoimpien asema pitää ehdottomasti saada turvattua.
– Juuri tämän vuoksi palvelulupauksia ei pidä laajentaa, ennen kuin nykyinen pystytään hoitamaan. Hoitajamitoitus on tästä todella hyvä huono esimerkki. Mitoituksen kiristäminen johti paikkojen sulkemiseen. Jo ennen joulua Uudellamaalla oli yli 400 paikkaa mitoituksen takia kiinni, ja päivitykset kriisissä.
Toinen kriittinen asia on akuutti työvoimapula.
– Sen vuoksi useat yhteiskunnan peruspilarit ovat vaarassa romahtaa. Tästä puhuttu 10-15 vuotta, mutta tahmeasti tähän on herätty.
– Koulutuspaikat on yksi iso epäkohta: noin 1000 ihmistä Uudeltamaalta lähtee vuosittain opiskelemaan ulkomaille, tässä iso syy on Uudenmaan liian pieni osuus koko maan korkeakoulupaikoista. Tarvitaan ministeriöiden ja korkeakoulujen päätöksiä, eikä entisestään tilannetta pahentavaa aluepolitiikkaa. Edellisen kerran fokus oli kunnolla pääkaupunkiseudulla, kun Aalto-yliopistoa synnytettiin.
Sazonov allekirjoittaa viime kuukausina paljon julkisuudessa olleen näkemyksen siitä, että Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien tulee merkittävästi terästäytyä myös alueellisessa edunvalvonnassa.
– Pääkaupungin näivettymistähän on povattu, mutta kyllä kasvu nyt taas jatkuu, se on fakta. Kasvuunkin liittyy kipuilua ja kritiikkiä, mutta silti on paljon helpompaa tehdä päätöksiä kasvavassa kaupungissa.
– Meillä toki on suurkaupunkimaisia orastavia ongelmia, mutta on hyvä, että esimerkiksi orastava jengiytyminen alkaa onneksi olla jo laajasti tunnustettu ongelma.
– Helsinki kyllä hoitaa osansa, mutta osa vastuusta on valtiolla. Esimerkiksi: kaupunki ei voi hoitaa sähköpotkulautaongelmaa, jos lainsäädäntö ei sitä mahdollista.
Helsingissä yksi kova demari jäänee ulos – kokoomus kikkailee Pekka Toverin ehdokkuudella