Sivuun vedettävä portti on puolen päivän aikaan auki. Pihassa on tyhjiä kaapelikeloja ja edessä tuiki tavallisen näköinen betonirakennus. Seinässä lukee Metrovarikko.
Roihupellossa sijaitsevalle metrovarikolle avattiin helmikuun alussa lounasravintola Nokkis. Ravintolan omistaja Kai Ounamo kertoo, että ravintola on avoinna kaikille, mutta suurin osa asiakkaista on metrovarikon työntekijöitä. Jonkun verran nälkäisiä työntekijöitä käy viereiseltä bussivarikolta ja alueella työskentelevistä aliurakoitsijayrityksistä.
Varikolla säilytetään, huolletaan ja korjataan metrojunia. Aiemmin varikolla oli Fazerin pyörittämä lounasravintola, mutta se lopetti vuoden lopulla.
Lounasravintola Nokkis avattiin helmikuun alussa Roihupellon metrovarikolle. Hannu Toivonen
Perjantaina puolen päivän aikaan ravintolaan astelee tasaisesti työvaatteisiin pukeutuneita ihmisiä. Lähes kaikilla vilkkuu vaatteissa neonkeltaisia värejä.
Lautasille kauhastaan linjastosta burgundinpataa, paistettuja perunoita ja vihanneksia sekä pinaattipannukakkua. Aamupäivällä tarjolla oli ylimääräisenä vaihtoehtona parin päivän takaa savulohikiusausta.
– Se syötiin heti pois, Ounamo sanoo.
Kai Ounamo (oik.) vaihtoi kuulumisia Emil Pääkkösen kanssa. Hannu Toivonen
Karin Eriksson syö lounasta ikkunan vierestä. Pöydällä olevasta radiopuhelimesta kuuluu välillä puhetta. Se täytyy pitää päällä, koska Erikssonilla ei ole erillistä ruokataukoa.
Hän työskentelee varikolla huoltojärjestelijänä. Hänen tehtävään on siirrellä ja testata metrojunia sekä vaihtaa vikaantunut juna tarvittaessa toimivaan. Lähtö töihin voi tulla nopeasti.
– Jos juna vikaantuu tai pitää saada linjalta pois, ruoka pitää jättää, Eriksson sanoo.
Huoltojärjestelijänä työskentelevä Karin Eriksson pääsee aamuvuoroissa ollessaan syömään lounasravintolaan. Hannu Toivonen
Eriksson ehtii Nokkikseen syömään vain aamuvuoroissa. Muulloin pitää turvautua omiin eväisiin. Burgundinpata saa häneltä pelkkää suitsutusta. Erityisesti mureaa lihaa hän kehuu.
– Tämä on niin hyvää kuin burgundinpata voi vaan olla.
Eriksson kertoo, että vuoden alku oli monelle metrovarikolla työskentelevälle hankala, kun edellinen lounasravintola oli lopettanut. Työntekijöiden piti ottaa töihin joka päivä omat eväät. Työpaikan jääkaappi täytyi eväistä, jotkut lähtivät vähän matkan päähän Itäkeskukseen syömään.
63-vuotias Eriksson ei ehdi pitkään nauttia uuden lounaspaikan ruoista. Hän jää eläkkeelle puolen vuoden päästä. Metrojen parissa ehti vierähtää yli 20 vuotta työurasta.
– Eläkkeelle jääminen on niin hienoa, ettei voi edes kuvitella.
Hänen mukaansa työelämä on muuttunut stressaavammaksi.
Ounamo kuvailee ravintolansa ruokaa koti- ja lounasruoan välimuodoksi. Vaikutteita ruokaan on haettu 1970- ja -80-luvuilta, jolloin syötiin paljon perinteisiä ruokia. Selkeää ja maukasta, sanoo yrittäjä. Esimerkiksi potkista keitetty hernekeitto teki taannoin hyvin kauppansa.
– Se, että on sataa lajia ja kolmen kilometrin salaattipöytä ei takaa, että jengi viihtyy. Se, minkä tekee, tekee huolella. Silloin lopputulos on paras, hän sanoo.
Ounamo kirjoittaa ruokalistoja ja tilauksia ruutuvihkoon. Hannu Toivonen
Ounamo valmistaa kaikki ruoat alusta asti itse. Puolivalmisteita hän ei käytä. Toistaiseksi aika on riittänyt, vaikka asiakasmäärät ovat kasvussa.
– Vielä on ollut yhden miehen hommaa.
Ounamo on pyörittänyt aiemmin kahta ravintolaa. Nykyään hänellä on myös pitopalvelu.
Metrovarikolle hän päätyi osin sattuman kautta. Läheisellä raitiovaunuvarikolla työskennellyt tuttu vinkkasi, että metrovarikolle haetaan lounasravintolan pitäjää.
– Ajattelin, että katsotaan, minkälaista on. Ihan hauskaa on ollut.
Metrovarikko on hänestä erityinen paikka ravintolalle. Onhan Suomessa vain pari metrovarikkoa.
6
