Muodin huipulla -kisaaja Anna, 29, palaa aina yhteen kaupunginosaan Helsingissä: "Tämä on minulle eniten koti"

Munkkiniemestä kotoisin oleva Anna Palmén, 29, muistaa, kuinka yläasteen jälkeen tuli tunne, että tutuista lapsuusmaisemista pitäisi päästä pois. Ainakin lukion voisi käydä toisaalla, vaikka Munkkiniemessä on oma lukio.

– Koin, että tarvitsin siinä vaiheessa muutosta elämääni. Se päätös on varmasti vaikuttanut myös myöhempään uskallukseeni lähteä.

Palmén kävi jo lakkautetun Länsi-Helsingin lukion Etelä-Haagassa.

Lukion jälkeen Palmén opiskeli radio- ja tv-journalismia HEO kansanopistossa, muotisuunnittelua Helsinki Design Schoolissa, valmistui vaatetusompelijaksi Stadin ammattiopistosta ja pääsi Lahden muotoiluinstituuttiin, josta lähti opiskelijavaihtoon Kööpenhaminaan. Vuonna 2020 Palmén valmistui muotoilijaksi.

Kiinnostus vaatteisiin heräsi jo ala-asteella, jossa valinnaiseksi sai ottaa käsitöitä.

Viime syksynä Palmén valittiin yhdeksi paraikaa televisiossa pyörivän Muodin huipulla -ohjelman kilpailijaksi. Tunne oli mahtava, sillä koronan vuoksi lopputyöhön liittyvä muotinäytös jäi pitämättä. Epävarmuus omaa uraa kohtaan oli kasvanut.

– Pelotti, että pystynkö aloittamaan koulun jälkeen uraani, jos kukaan ei tunne eikä ole nähnyt töitäni. Hain ohjelmaan, jotta voisin näyttää kuka olen suunnittelijana.

Palménin mukaan ohjelmaan pääseminen oli varmasti monen asian summa.

– Lähetin heille portfolioni. Laitoin hakemukseen, että oma ulostuloni jäi koronan takia tekemättä. Varmasti nämä kaikki asiat vaikuttivat, että pääsin ohjelmaan.

Viime vuonna Palmén pääsi suunnittelemaan Viivin asun Emma-gaalaan sekä Suomen Euroviisu-lähetyksessä pisteenlaskijana toimineelle Aksel Kankaanrannalle esiintymisasun.

– Nämä työt ovat olleet minulle tosi tärkeitä. En ajatellut, että pääsisin tekemään jotain niin hienoa.

Työt suunnittelijana eivät vielä elätä. Palmén työskentelee Länsisatamassa Tallink Siljan lähtöselvittäjänä.

– Sekin on ollut mielekästä. Joka päivä on eri asiakkaat ja koko ajan tapahtuu.

Nykyisin Maunulassa asuva Anna Palmén sopii Munkkiniemeen kavereidensa kanssa edelleen tapaamisia, vaikka harva enää asuu siellä.

Lapsuudenmaisemat ovat tuttuja, kauniita ja ne tuntuvat rauhallisilta sekä turvallisilta.

– En ole koskaan nuorena pelännyt kävellä täällä. Turvallisuuden tunne on ollut suurin tunne. Tämä on minulle eniten koti. Kun on asunut paljon muualla, en aina tiedä mihin kuulun.

Munkkiniemen puistotietä kävellessä mieleen tulee monta tuttua paikkaa. Osa on vielä olemassa, osa ei.

– Tuolla oli pankki. Tuolla oli ylepa ja tuolla Alepa, Palmén naurahtaa.

”Ylepa” oli toiselle Alepalle annettu kutsumanimi. Nykyisin alueella sijaitsee yksi Alepa.

Postin paikalla on nykyisin kahvila. Puukioski toimii edelleen Laajalahdenaukiolla.

– Tämä on ollut hyvä lapsuuspaikka. Täältä ei tarvinnut lähteä mihinkään, koska täällä oli kaikki.

1990-luvun lama-aikoihin syntyneelle Palménille ei aikanaan löytynyt päivähoitopaikkaa Munkkiniemestä.

– Silloin oli niin täyttä. Lapsia oli paljon. Minut vietiin hoitoon Pikku Huopalahteen. Kouluun pääsin sitten Munkkiniemeen.

Tuttuja hengailupaikkoja olivat muun muassa Seurasaari, Koneen puisto eli Munkinpuisto, Munkkiniemen kartanoalue ja tietenkin meri.

– Suuntaan edelleen kesäisin kävelemään Munkkiniemenrantaan. Välillä tulee tarve päästä meren lähelle. Se on lähellä sydäntä.