HJK-juniorit Raminder ja Lenni, 14, äkkäsivät ison muutoksen tekonurmessa – ilouutinen kodin siivouksesta vastaavalle
2
Töölön pallokentällä harjoittelevat Raminder Singh ja Lenni Rahnasto sanovat, että pallo liukuu paremmin pinnoitetulla mineraalilla täytetyllä kentällä. Hannu Toivonen
Kumin sijaan jalkapallokentillä käytetään myös puusta ja sokerijuurikkaasta tehtyä materiaalia.
Hannu Toivonen
| Päivitetty
Monella jalkapallojuniorin vanhemmalla on kokemusta siitä, kuinka tekonurmikentillä käytetty kumirouhe kulkeutuu varusteiden mukana autoon ja kotiin. Kumirouhetta päätyy merkittäviä määriä myös luontoon ja vesistöihin, joissa se aiheuttavat haittaa muun muassa eläimille.
Helsingin kaupungin vs. liikuntapaikkapäällikkö Marjaana Risku kertoo, että kaupunki pyrkii pääsemään eroon kumirouheen käytöstä tekonurmikentillä.
– Kun uusimme käytössä olevia tekonurmikenttiä ja rakennamme uusia, niillä käytetään ympäristöystävällisiä täyteaineita. Lähtökohtaisesti pyrimme tähän, mutta joitain poikkeuksia saattaa tulla, Risku sanoo.
Helsingissä on noin 60 tekonurmista jalkapallokenttä. Näistä puolet on kaupungin kenttiä, osa on seurojen omistuksessa.
Tekonurmikentille pitää lisätä toisinaan kumirouhetta, koska sitä poistuu kentältä muun muasa lumen mukana. Hannu Toivonen
Muutamilla kaupungin kentillä auton renkaista rouhittu kumirouhe on jo korvattu vaihtoehtoisella täyteaineella. Kruununvuorenrannan kentälle on laitettu puurouhetta ja Arabianrannan tekonurmelle sokerijuurikkaasta valmistettua materiaalia.
Töölön pallokenttä 1:llä ja Brahen kentällä käytössä on päällystettyä mineraalia.
Helsingissä kahden tekonurmikentän täyteenä on päällystettyä mineraalia. Hannu Toivonen
Risku kertoo, että kaupunki suunnittelee parhaillaan kuuden tekonurmikentän uusimista. Näistä viiteen on kaavailtu vaihtoehtoista täyteainetta.
– Kaupungin tavoitteena on uusia mahdollisimman moni näistä kentistä tämän vuoden aikana.
Raminder Singh, 14, ja Lenni Rahnasto, 14, ovat harjoittelemassa kylmässä talvisäässä Töölön pallokentän 1-kentällä. Se on täytetty uudella pinnoitetulla mineraalilla.
Molemmat pitävät kenttää parempana kuin perinteisiä kumirouhetekonurmia.
– Tämä tuntuu enemmän nurtsikentältä kuin kumirouhekentät, koska kenttä on pehmeämpi ja pallo liukuu paremmin, Singh sanoo.
Rahnasto on samaa mieltä, mutta muistuttaa, että mineraaleista tulee enemmän haavoja reisiin liukutaklauksia tehdessä.
Mineraaleja muovinurmikon seassa. Hannu Toivonen
Molemmat HJK:n juniorit ovat pistäneet merkille, että mineraalitäytettä kulkeutuu vähemmän kotiin kuin kumirouhetta. Singhin mukaan uusi materiaali ei tartu niin hyvin sukkiin, shortseihin ja nappulakenkiin kuin pienet kuminpalaset.
Uusista materiaaleista on tullut Riskun mukaan käyttäjiltä pääosin melko hyvää palautetta, mutta kokemukset ovat lyhyeltä ajalta. Vielä ei ole käytännön kokemusta myöskään siitä, miten materiaalit kestävät kylmiä talvia.
– Me seurataan, miten materiaalit kestävät kulutusta ja miten joidenkin kenttien jäädyttäminen ja lämmittäminen vaikuttavat materiaaleihin ja kenttien ominaisuuksiin.
Vaihtoehtoisten täyteaineiden käyttö lisää kaupungin kustannuksia
– Meidän kokemuksen mukaan vaihtoehtoisella materiaalilla täytetty kenttä on puolitoista kertaa kalliimpia kuin kumirouhekenttä.
Kustannusten nousu ei johdu vain materiaalista. Kumirouheettomiin kenttiin tehtävä joustopohja lisää kustannuksia.
Mustaa kumirouhetta päätyy kentän laidalle auratun lumen mukana. Suuri osa rouheesta pystytään keräämään talteen lumien sulaessa. Hannu Toivonen
Risku kertoo, että kaupunki pyrkii estämään kumirouheen kulkeutumista ympäristöön. Kenttien sadevesikaivoihin on asennettu keräimiä ja suihkutiloihin suodattimia. Työkoneita ja aurattua lunta pyritään säilyttämään alueilla, joilta kumirouhe ei pääsisi kenttäalueen ulkopuolelle. Myös kenttien käyttäjiä on ohjeistettu.
Suomen ympäristökeskus on tutkinut kumirouheen päätymistä ympäristöön. Selvityksessä kävi ilmi, että Pirkkolan tekonurmikentältä kumirouhetta kulkeutui lähiympäristöön keskimäärin 500 kiloa vuodessa, Puotilan kentältä noin 1800 kiloa.