Miten puhua pienistä ihmisistä, joiden kanssa jaat arkesi joka toinen viikko? Lapsista, joiden biologinen vanhempi et kuitenkaan ole?
– Tuntui vähättelevältä puhua miehen lapsista, kun samalla koen, että minulla on heihin ihan oma suhde, toteaa Pasilassa asuva käsikirjoittaja Aino Pennanen, 37, roolistaan uusperheessään.
Kielelliset asiat olivat pieniä verrattuna hämmentäviin tunteisiin, joita perhemuoto herätti.
– Vaikka järjellä tiesin, ettei siinä ole mitään pahaa tai väärää, silti koin outoa syyllisyyttä ja ulkopuolisuutta perhemuodostani, ja jopa haikeutta siitä, että en itse voi koskaan olla osa ydinperhettä.
Tällaiset tunteet tulivat Pennaselle yllätyksenä reilu vuosi sitten hänen päädyttyään saman katon alle miesystävänsä kanssa, jolla oli lapsia.
Aiemmin Pennanen oli päättänyt elää lapsettomana. Erilaisten perhemuotojen moninaisuutta hän oli tottunut pitämään ainoastaan hyvänä asiana. Hän on myös itse kasvanut uusperheessä.
Ydinperheen normi istuu mielissämme yllättävän sitkeässä.
– Kaikki muut perhemuodot vertautuvat edelleen vahvasti ydinperheeseen. Nähdessäni kadulla naisen miehen ja lapsen kanssa, ajattelen, että siinä menee äiti, isä ja heidän lapsensa.
Yhtä hyvin kyseessä voisi olla Pennanen itse uusperheensä kanssa.
Pennanen yritti aluksi kierrellä liian läheiseltä tuntuvaa ja voimakkaita tunteita herättävää aihetta.
Facebookin Lapsettomat bonusäidit -ryhmässä hän huomasi, että moni muu koki samoin.
Hän aloitti Valeäidit-näytelmän kirjoittamisen, joka sai ensi-iltansa Ryhmäteatterissa helmikuussa.
Näytelmässä päähenkilö Liisan arki mullistuu, kun hän tapaa Eeron, jolla on viisivuotias tytär. Liisa muuttaa heidän luokseen ydinperheiden normittamalle asuinalueelle.
Näytelmää varten Pennanen luki tutkimuksia uusperheisiin liittyen.
– Meillä on vahva äitimyytti, jonka mukaan biologinen äiti on hyvä ja epäitsekäs, äitipuoli on paha.
Näytelmässä tästä myytistä kärsivät kaikki äidit.
– Näytelmässä myytti rajoittaa biologisten äitien toimintaa. Valeäidistä taas tulee ylisuorittaja, joka kokee olevansa suurennuslasin alla.
Näytelmä on komedia. Muksula-nimisen asuinalueen äidit päätyvät keräämään adressia lakialoitteen puolesta, jolla kielletään "yhteiskunnan varjoisilla alueilla" liikkuvat uusperheet. Liisa ei kehtaa kertoa totuutta omasta perheestään.
Pennanen toteaa komedian olevan vaikea laji, mutta vaikeille tunteille nauraminen voi olla vapauttava ja puhdistava kokemus. Hän sanoo halunneensa kirjoittaa näytelmän "meille", lapsettomille bonusäideille, jotka loistavat poissaolollaan kulttuurissamme.
Käsikirjoittaja uskoo lapsiperhe-elämää ja vanhemmuutta käsittelevän komedian kiinnostavan toki muitakin.
– Ylisuorittaminen ei koske ainoastaan bonusäitejä. Vanhemmuus ei ole meillä yksityisasia. Hyvää vanhemmuutta määritellään jatkuvasti julkisessa keskustelussa. Varmaan kaikki vanhemmat kokevat tästä paineita.
Valeäidit, Ryhmäteatteri, Helsinginkadun näyttämö (Helsinginkatu 25). Esityksiä huhtikuun loppuun asti.