Oulunkylän tekojäävuoroilla käy 20–40 pikaluistelun harrastajaa. Huipulle tähtäävät treenaavat Saksassa.
Poutakeli ja pikkupakkanen tarjoavat mainiot olosuhteet luisteluun.
Tästä huolimatta Esko Ahosen, 74, ja muiden Helsingin Luistinkiitäjien (HLK) jäävuoroilla luistelevien kausi on ohi. Kauden viimeinen vuoro oli 5. maaliskuuta.
Ahonen on pikaluistimiensa päällä poikkeusluvalla tekojään yleisöluisteluvuorolla. Nekin päättyivät viime sunnuntaihin.
– Tähän on jo oikeastaan tottunut, Ahonen toteaa kauden päättymisestä kun olosuhteet tarjoavat parastaan.
Yhä lämpimämmin porottava kevätaurinko sulattaa pian jään.
Oulunkylä on toistaiseksi ainoa paikka, jossa lajia voi harrastaa pääkaupunkiseudulla.
Pikaluistelulle ja taitoluistelulle on suunniteltu jo vuosia sisähallia Myllypuroon. Hankkeen eteneminen on vaakalaudalla.
Myllypuroon suunnitellun jääurheilukeskuksen varausta ei jatketa – tätä se tarkoittaa hankkeelle
Ahonen luistelee helsinkiläisten luisteluseurojen, HLK:n ja Helsingin työväenluistelijoiden (HTL), yhteisillä luisteluvuoroilla neljä kertaa viikossa.
Seuroilla on 1,5–3 tunnin harjoitteluvuoroja Oulunkylän tekojäällä joka päivä.
Uloin rinki on varattu itsenäisille kuntoluistelijoille. Sisäringillä harjoittelevat kilpatasolla luistelevat nuoret ja aikuiset valmentajien ohjauksessa. Aivan kentän ytimessä luistelua harjoittelevat pienimmät luistelukoululaiset.
– Hyvin ollaan mahduttu. Joskus aikaisemmin on ollut ahdasta.
Tungosta jäävuoroilla ei ole. HLK:lla ja HTL:llä on yhteensä lähes 500 jäsentä, mutta aktiivisesti vuoroilla käy keskimäärin 20–40 luistelijaa.
Luistelijoiden määrään vaikuttaa ajankohta ja sää. Esimerkiksi maanantaisin ja keskiviikkoisin jäävuoro alkaa jo kello 16, torstaisin ja perjantaisin vasta kello 20.
–Nykyiset vuorot ovat riittävät. Vuorojen alkamisajat voisivat olla parempia, sanoo seuran hallituksen jäsen Suvi Sorvakko HLK:sta.
Seurassa nähdään, että vähäiset harrastajamäärät johtuvat heikoista olosuhteista.
Marraskuusta maaliskuun alkuun kestävän kauden lisäksi luistelijat ovat sään armoilla.
– Tammikuun kansalliset pikaluistelukilpailut käytiin koko viikonlopun kestävässä vesisateessa, Sorvakko kertoo.
Myös kireät pakkasjaksot vaikeuttavat harjoittelua.
– Monessa muussa jäälajissa voi harrastaa hallissa jo pienestä pitäen.
Paremmilla olosuhteilla Sorvakko tarkoittaa sisäluisteluhallia, jota Taitoluistelu- ja Luisteluliitto ovat suunnitelleet Myllypuroon.
Pikaluistelun osalta halli palvelisi koko lajia, ei vain helsinkiläisseuroja.
Kansainvälisellä tasolla pikaluistelu on tyystin hallilaji. Seuran kansainväliselle huipulle tähtäävät luistelijat treenaavatkin nykyisin Saksassa.
Myllypuron Matokallion jäähallihanke peruutti kaupungille tekemänsä lainahakemuksen
1960-luvulla luistelun aloittanut Ahonen muistaa ajan, jolloin luisteluseuroja oli pienimmilläkin paikkakunnilla.
–Silloin porukat eivät olleet lainkaan pieniä.
Myös Ahonen näkee lajin kutistumisen johtuvan heikoista olosuhteista.
–Tätä lajia ei ole haluttu ylläpitää Suomessa. Harrastaminen on tehty niin kinkkiseksi, että on suorastaan ihme, että kukaan haluaa enää luistella. Tuntuu, että koko yhteiskunnalla tuntuu on jotain tätä lajia vastaan.
Mikäli seuralla olisi hallivuoro, Ahonen arvioi, että jakaisi oman, viikoittaisen kuntoluistelunsa puoliksi hallin ja ulkokentän välille.
– Mikäli pikaluistelijoille olisi hallivuoroja, vapautuisi Oulunkylästä vuoroja jääpalloilijoille ja yleisöluistelijoille.
Ahoselle kertyy keskimäärin 12 luistelukilometriä yhdellä harjoituskerralla – noin 50 kilometriä viikossa.
Entinen piirimestaruustason luistelija tekee vuoroilla sykettä nostattavia vetoja lyhyellä palautuksella.
– Verenpaine pysyy kurissa ja saa raitista ilmaa. Sykettä nostava treenistä tulee aina positiivinen mielenlaatu ja pukukopissa tapaa muita luistelijoista, niin kuntoilijoita kuin seuran edustusluistelijoita sekä nuoria harrastajia.
– Tällaiselle setä-miehelle on hyvä, että on kaikenikäisiä kavereita.