Suomen Gastronomien Seuran vuoden 2023 ravintolaksi valitseman lohjalaiskeitaan raaka-aineet tulevat kymmeniltä yrittäjiltä.
Joskus koko elämän suunta on pienestä kiinni. Suomen Gastronomien Seuran vuoden ravintolaksi 2023 valitseman Mikko Utterin ravintoloitsija Mikko Utter kuvailee ajautuneensa kokiksi sattuman kautta 1990-luvun puolivälissä.
– Lähdin yläasteella Järvenpäässä kaverin houkuttelemana tet-jaksolle tutustumaan työelämään Hotelli Rivoliin. Siellä syttyi innostus hakeutua opiskelemaan kokiksi.
Kiinnostus ruokaan ja myöhemmin viiniin on kehittynyt intohimoksi.
– Se on kasvanut kuin lumipallo.
Idea Lohjan Kauppakadulla toimivasta kahdeksan asiakaspaikan Mikko Utter -ravintolasta tai oikeastaan kyläpaikasta syntyi ammattikokkien koti-illallisilla. Utter muistelee tämän ajoittuneen vuosiin 2008–2012, jolloin hän oli töissä Helsingin Nokassa.
– Istuttiin iltaa jonkun kotona. Siinä hetkessä olivat eniten läsnä hyvät raaka-aineet ja hyvät viinit. Tykkäsin rauhallisesta tunnelmasta, kun oltiin ravintolan sijasta kotona, jolloin myös mittakaava on pienempi. Silloin pystyy tekemään paljon ainutlaatuisempia asioita.
Mikko Utter alkoi kehittää ja miettiä tulevan ravintolansa konseptia. Yrityksensä hän perusti jo 2014, mutta Kokille kylään -konseptin ”baarikeittiönsä” hän avasi Kauppakadulle maaliskuussa 2015.
Lohjalle Mikko Utter oli muuttanut keväällä 2012.
– Asuimme vaimon kanssa Helsingin Hakaniemessä torin laidalla. Kun alkoi tulla lapsia, ryhdyttiin etsimään uutta kotia yhä kauempaa. Netin kautta löytyi Lohjan Moisiolta hirsihuvila, jonka hinnalla ei Helsingistä olisi saanut mitään.
– Kumpikaan ei ollut edes käynyt Lohjalla ja Google Mapsista katsoimme, missä sellainen Lohja on. Ihastuimme heti taloon.
Jos Helsingissä kaikki palvelut olivat kävelyetäisyydellä, sitä ne ovat myös Moisiolla.
– Itselle muutto oli helppo asia, koska olen kotoisin Järvenpäästä, joka on hyvin samantyylinen paikka kuin Lohja.
Mikko Utter sanoo ehtineensä miettiä ravintolansa perustamista myös Helsinkiin, mutta Lohjalle muuton jälkeen ratkaisu oli selvä. Samalla alalla oleva vaimo näytti hänkin ratkaisulle vihreää valoa siirryttyään itse päivätöihin.
– Sikälikin Lohja oli järkevä ratkaisu, että eihän Helsingissä viljellä eikä tuoteta mitään. Sen sijaan Länsi-Uudellamaalla tehdään kaikkea mahdollista ja on ollut helppoa rakentaa suhteita eri puolille. Sesongista riippuen lähes kaikki tulee suoraan tuottajilta.
Kun saa vaimon sinisimpukkapataa, se on juhlapäivä.
Mikko Utter
– Enhän minä tosiaankaan tee tätä yksin, vaan hyödynnän kymmenien yrittäjien verkostoa.
Nyt maaliskuussa Utterilla tulee täyteen kahdeksan vuotta Kauppakadulla. Suunnitelmissa on, että hän jossakin vaiheessa voisi siirtyä vuokratiloista omaan ravintolaan Moisionpellolle.
Lohjan kaupunkisuunnittelulautakunta myönsi elokuussa Mikko Utter Oy:lle suunnitteluvarauksen, jonka tavoitteena on käynnistää ravintola- ja luontaismaatilan toteuttamiseen tähtäävä asemakaavoitus Moisionpellolla. Ravintolatoiminta olisi yhtä pienimuotoista kuin nytkin.
– Ravintola olisi vain yksi osa yrittäjäyhteisön toimintaa. Idea on, että asiakas näkee ikkunasta, mitä minä ja yrittäjäyhteisön jäsenet pellolla viljelevät.
– Viisi vuotta näitä suunnitelmia on kehitelty ja kolme vuotta siitä kaupungin kanssa. Tämä ei ole vain itsestä kiinni. Katsotaan rauhassa, miten kaikki etenee.
Gastronomit perustelivat Mikko Utterin valintaa ”ravintoloitsijan tinkimättömällä asenteella, joka välittyy illallisvieraille persoonallisena kokemuksena. Tarjottava ruoka ja juoma kunnioittavat 11 eri sesongin aikana alkuperää, kasvupaikkaa ja vuodenkiertoa”.
– Raaka-aineet ovat ykkösjuttu, mutta niiden laatuun vaikuttaa vahvasti luonto. En väitä tarjoavani aina parasta, mutta teen aitoa ja persoonallista.
Ja ennen muuta:
– Vaikka ruoka ja viini ovat itselle intohimoja, tärkeintä on, että asiakkaat lähtevät illan jälkeen tyytyväisinä ja hymyileväisinä pois.
”Kokille kylään” on kokonaisvaltainen kokemus, jossa tärkeää on myös yhteinen tarinointi ruokailun lomassa.
– Tietysti puhutaan ruoasta ja viinistä, mutta aika usein tulee sivuttua myös oman perheen arkea.
Utter purskahtaa nauruun, kun häntä pilke silmässä kutsuu ”vain” 11 Lohjalla vietetyn vuoden jälkeen ”puolilohjalaiseksi”.
– Lohjalaisten sielunelämä on tullut tutuksi, ja ihmisten tapaaminen työssä on iso rikkaus. Lohjan sisäänpäin kääntyneisyydestä puhuvat enemmän ne, jotka ovat asuneet täällä jo 20–30 vuotta, eivät niinkään ne, jotka ovat muuttaneet kymmenen vuotta sitten. Lohjakin on muuttunut, ja avoimuus lisääntynyt.
Mutta voiko asiakas onnistua ärsyttämään Utteria?
– Ehkä silloin, jos tämä suhtautuu epäkunnioittavasti ruokaa ja tekemistäni kohtaan. Sekin tosin menee itsellä lähes olankohautuksella ohi.
Mikko Utterin asiakkaista noin kolmannes on täysiä kahdeksan hengen seurueita. Tyypillistä asiakasta ei ole, vaan väkeä käy vauvasta vaariin.
– Onneksi niin. Ihan hienointa on, kun koolla on porukkaa kolmesta sukupolvesta.
Hieman alle 40 prosenttia asiakkaista tulee Lohjalta tai sen välittömästä läheisyydestä.
– Suurin osa muista kävijöistä tulee Turun, Tampereen ja Porvoon sisälle jäävältä alueelta.
Hyvä maine ruokkii itseään ja lisää suosiota.
Utter leipoo itse tarjoamansa leivät, valmistaa juustoja ja ilmankuivattua lihaa sekä säilöö. Intohimoinen viiniharrastus näkyy keskieurooppalaisiin viinitiloihin luoduista kontakteista.
Juuri nyt Mikko Utterissa on meneillään sesonki nimeltä Mahla, jossa raaka-aineina ovat raitajuuri, peruna, graavikala, kananmuna, hereford, vaahtera ja pienet leivonnaiset.
– Kerään kotipihan vaahteroista mahlaa ja keitän siitä siirappia.
Utter ei unelmoi rikastumisesta.
– Jos pystyy keskimääräisen palkansaajan palkan tuomaan perheeseen, niin hyvä niin. Ja kun tekee kahden ihmisen duunin, silloin voi ehkä jäädä jotakin myös yrityksen kehittämiseen.
Entä mitkä ovat Utterin lempi- ja inhokkiruoat?
– Kun saa vaimon sinisimpukkapataa, se on juhlapäivä, jonka kunniaksi voi hakea pullon viiniä kellarista. Ja ehkä lipeäkala ei ole joulupöydän upeista kaloista suosikkini.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Länsi-Uusimaassa.
11
Mikko Utterilla on 11 sesonkia.
