Eduskuntavaalien jälkeen käynnistyvät hallitusneuvottelut arvioidaan muodostuvan aiempaa kiemuraisemmiksi. Tätä mieltä on muun muassa Tampereen yliopiston valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo.
– Kokoomuksen Petteri Orpo on nyt hankalan tilanteen edessä. Nämä olivat selvät hallitusvaalit, mutta neuvotteluista tulee varmasti pitkät.
Jos kokoomus ja perussuomalaiset aikovat muodostaa hallituksen, sen tukena on vain 94 kansanedustajaa. Paloheimon mukaan on kyseenalaista, saataisiinko hallituksen tueksi myös keskusta.
Tämä spekulaatio on kuitenkin poissuljettu mahdollisuus, sillä puheenjohtaja Annika Saarikko on jo julistanut, että keskusta ei lähde minkäänlaiseen hallitukseen.
– Myös Rkp:n mukaantulo on perussuomalaisten vuoksi vaikeaa, sillä Anna-Maja Henriksson on suhtautunut varsin nuivasti heidän maahanmuuttokriittiseen linjaansa.
Kokoomuksen ja demareiden sinipunahallitus saisi taakseen vain 91 kansanedustajaa, joten paikkalukua pitäisi kasvattaa vielä ainakin kymmenen edustajan kokoisella puolueella.
– On hankalaa, jos hallituksen taakse saataisiin vain esimerkiksi 101 kansanedustajaa. Jotta enemmistöhallitus olisi toimintakykyinen, tarvittaisiin vähintään tuollaiset 110 kansanedustajaa. Mutta se on selvää, että kokoomus on joka tapauksessa mukana missä tahansa enemmistöhallituksessa, Paloheimo kertoo.
Yksi vaihtoehto olisi vähemmistöhallituksen muodostaminen, mutta sellaisia ei ole nähty Suomessa 1970-luvun puolivälin jälkeen.
– En usko, että sellaiseen ratkaisuun päädytään, koska niin moni puolue on jo kieltäytynyt määrättyjen puolueiden kanssa yhteistyöstä. Monet varmaan jäävät tässä tilanteessa automaattisesti oppositioon.
Paloheimo arvioi, että sodan jälkeen kesti 40 vuotta aikaa, jolloin jokin puolueista pidettiin pitkiäkin kausia poissa hallituksesta. Ensin näin kävi Suomen kansan demokraattiselle liitolle, sitten vuorostaan kokoomukselle.
– Nyt tuo puolueiden automaattinen poissulkeminen varmastikin lisääntyy, Paloheimo arvioi.
Käydyt eduskuntavaalit jäävät historiaan vaaleina, jotka romuttivat keskustan ja vihreiden kannatuksen ennätyksellisen alas. Erikoista on myös se, että samalla kaikki kolme suurinta puoluetta voivat julistaa olevansa vaalivoittajia.
– Kyllä nämä vaalit olivat monessa suhteessa poikkeukselliset. Esimerkiksi viimeisen 50 vuoden aikana nyt käytiin vasta kolmannet vaalit, joissa pääministeripuolue lisäsi äänimääräänsä. Edellisen kerran näin tapahtui vuosina 1983 ja 2003. Eli hyvin harvinaista, Paloheimo arvioi.
Paloheimon mukaan nyt käydyt vaalit olivat ennen kaikkea pääministerivaalit.
– Merkittävää on myös se, että perussuomalaiset nousivat nyt ensimmäistä kertaa 20 prosentin rajan yli.
Näille vaaleille on leimallista se, että nyt suomalaiset myös taktikoivat vaaliuurnilla. Äänestämään lähdettiin sillä perusteella, kenestä haluttiin pääministeri, vaikka hänen puolueensa ei olisikaan se mieluisin.
Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo pyysi ennen vaaleja, etteivät vihreät äänestyspäätöksessään taktikoisi. Tuo pyyntö ei kuitenkaan tepsinyt, vaan puolueen ääniä virtasi etenkin vasemmiston suuntaan.
– Juuri vihreiltä näyttää siirtyneen ääniä sosialidemokraatteihin. Monet vihreät ovat halunneet estää sen, että kokoomus ja perussuomalaiset pääsisivät muodostamaan hallitusta, Paloheimo arvioi.
Toinen taktinen äänivirta puolestaan kulki eilen pidetyissä vaaleissa pienistä porvaripuolueista kokoomuksen suuntaan.
Hänen mukaansa vastaavat vaalit nähtiin vuonna 1994, jolloin presidentinvaaleissa esimerkiksi kokoomuslaiset halusivat torpata Paavo Väyrysen (kesk.) pääsyn vaalin toiselle kierrokselle. Silloin Elisabet Rehn (rkp.) sai harvinaisen suuren äänivyöryn – ja pääsi presidenttikilvan loppusuoralle.
Vaalien kahden suurimman häviäjän – keskustan ja vihreiden – Paloheimo pitää katastrofaalisena.
– Kun vihreät on menettänyt edellisvaaleihin verrattuna 136 000 ääntä, silloin puolueen tilanne on kyllä todella surkea. Vaikean koronakauden läpimeneminen ei hyödyttänyt vihreitä lainkaan, mutta Sanna Marin sen sijaan on profiloitunut johtajana, joka kykenee toimimaan pandemiakriisissä, Paloheimo pohtii.
Hänen mukaansa edes vihreä siirtymä eli hiilineutraalin yhteiskunnan rakentaminen ei ole tuonut vihreiden kannatukseen nostetta. Käytännössä jopa perussuomalaiset ovat Paloheimon mukaan hyödyntäneet tämän siirtymän käsittelyn kannatuksessaan.