Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Tuomien sairastui, kun töissä oli aina kiire, eikä itselle ollut aikaa. Samassa perheessä on myös toinen elinsiirtopotilas.

Puhelin soi kesken anopin muistotilaisuuden.

– Hei. Mitä teet nyt? kysyi lääkäri Meilahden sairaalasta.

– Olen hautaamassa anoppia. Juon juuri kahvia muistotilaisuudessa.

– Älä juo loppuun. Menet taksiin ja tulet tänne, sinulle on tulossa maksa.

Tämän puhelun sai lahtelainen yrittäjä Pertti Tuominen, 67, heinäkuun viimeisenä päivänä vuonna 2013.

Hän meni kotiin, tilasi taksin ja aloitti esilääkityksen jo matkalla Helsinkiin. Kello 17 hän oli sairaalassa ja kello 22 leikkaus alkoi.

– Siellä oli töissä maailman paras tiimi. Aamulla kello kahdeksan heräsin. Minulla oli uusi maksa, Tuominen kertoo.

Töissä oli aina kiire. Yrittäjällä ei ollut aikaa kiinnittää huomiota ruokavalioon tai liikkumiseen. Ylipainoa kertyi, ja lopulta elintapasairaus eli kakkostyypin diabetes puhkesi.

– Diabetes aiheutti sen, että maksani tuhoutui. Ensin tuli rasvamaksa, sitten kirroosi. Ja siitä sitten listalle eli odottamaan leikkausta.

Kun Tuomisen vatsa avattiin elokuisena yönä, sieltä paljastui syövän runtelema maksa.

– Jos en olisi päässyt silloin leikkaukseen, en olisi elänyt enää montaa kuukautta.

Aamulla, ennen anopin hautajaisia, Tuomisen perhe oli koolla. Kaikki lapset olivat hänen luonaan.

– Minut oli laitettu leikkauslistalle kahdeksan päivää aikaisemmin. Lista ei ole jono, sillä elinsiirrot tehdään sille potilaalle, jolle elin sopii. Pidin puhelinta päällä koko ajan. Sen päivän aamuna sanoin lapsille, että minusta tuntuu, että puhelin soi pian.

– En jännittänyt taksissa matkalla sairaalaan enkä edes ennen leikkausta. Ajattelin, että minua leikkaavat maailman parhaat alallaan. Jos on tarkoitus lähteä tänään, niin olkoon sitten niin.

Maksa ei ollut oireillut juurikaan.

– Ainoa oire oli suunnaton väsymys. Maksa-arvoista näkyi, että se ei ollut kunnossa. Lopulta maksa meni kirroosiin ja oksensin verta.

Edes silloin, kun maksaan tuli syöpä, mitään kipuja ei ollut.

– Joskus maksaa ikään kuin kuumotti, se tuntui lämpimänä. Ja kutina oli kova. Se on yksi maksasairauden oireista.

Tuomisen perheessä on toinenkin elinsiirtopotilas: hänen 44-vuotias poikansa on sairastanut diabetesta 9-vuotiaasta lähtien.

– Hän ehti sairastaa 32 vuotta ja oli lopulta dialyysissä. Hänelle siirrettiin haima ja munuainen. On aika harvinaista, että samassa perheessä on kaksi elinsiirtopotilasta.

Uusi maksa on hyvä ja toimii.

– Uskon, että se on nuorelta ihmiseltä, arvoni ovat nyt niin hyvät. Minähän en tiedä, mistä maksa tuli, onko se edes Suomesta.

Vanha maksa meni kirroosiin nimenomaan diabeteksen takia, ei viinaa juomalla.

– Arvaa vain, olenko saanut selittää sitä. En ole juonut tippaakaan alkoholia vuoden 1999 jälkeen. Minun maksani tuhosivat diabetes ja ylipaino, koska en ehtinyt pitää huolta itsestäni.

Rasvamaksa on suomalaisten uusi kansantauti. Rasvamaksalla tarkoitetaan rasvan kertymistä maksasoluihin.

Kun yli viisi prosenttia maksakudoksesta koostuu rasvasoluista, kyseessä on rasvamaksa.

Suomessa sellainen on jopa neljäsosalla aikuisista, miehillä useammin kuin naisilla, mutta kirroosiasteelle sairaus kehittyy helpommin naisilla.

Taustalla on usein ylipaino. Rasvamaksa on usein yhteydessä kakkostyypin diabetekseen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin ja kohonneeseen verenpainetautiin.

Ylipainosta johtuvaa maksan rasvoittumista on todettu myös jo alle kouluikäisillä lapsilla.

– Se on tämä pikaruokakulttuuri ranskanperunoineen. Sillä on aika iso rooli lasten rasvamaksoissa, Munuais- ja maksaliiton hallituksen puheenjohtaja Mikko Saarela. toteaa.

Aikuisten ylipainossa on kyse samasta asiasta: rasvainen ruoka, alkoholi ja siihen vielä tupakka päälle, niin maksa ei ainakaan kiitä.

– Meillä on myös sisäsyntyisiä sairauksia, kuten autoimmuunisairauksia tai geenipohjaisia sairauksia, jotka voivat hoitamattomina johtaa maksakirroosiin. Niihin ei voi vaikuttaa elintavoilla, Saarela kertoo.

Kun maksa ei enää jaksa, ainoa hoito on elinsiirto. Suomessa tehdään vuosittain 60–70 maksansiirtoa. Siirteet tulevat aina aivokuolleilta potilailta.

– Niiden siirto menee usein viime tippaan, ja valitettavasti potilaita myös kuolee jonoon. Maksoja siirretään myös muista Pohjoismaista, Mikko Saarela kertoo.

Maksan voi tuhota paitsi syömällä, myös juomalla. Moni pitkään rankasti alkoholia käyttänyt menehtyy maksakirroosiin.

– Maksoja siirretään myös tällaisissa tapauksissa. Henkilön tulee osoittaa, että on muuttanut elintapansa ja lopettanut alkoholin käytön pysyvästi. On myös tärkeää, että psykososiaalinen tuki on kohdallaan, jotta pärjää leikkauksen jälkihoidon suhteen.

– Maksansiirron päätökseen vaikuttaa myös se, että henkilöllä ei ole muita vakavia sairauksia ja että hänen ennusteensa on hyvä, Mikko Saarela sanoo.

Pertti Tuomisen uusi maksa toimii, mutta elinsiirron jälkeen käytettävän hylkimisenestolääkkeen on arveltu aiheuttaneen hänelle hengenvaarallisia ongelmia. Hän on saanut neljä sydäninfarktia.

Ensimmäinen tuli vuonna 2017.

– Yhtenä yönä minulla oli kovia rintakipuja ja käsiäni puudutti. Aamulla minulla oli kylmä hiki ja voin pahoin. Vaimo soitti ambulanssin. Sitten mentiin lääkäriambulanssilla tosi lujaa.

Sairaalassa ylilääkäri totesi, että puoli tuntia myöhemmin ruumisauto olisi hakenut, ei ambulanssi.

Pertti Tuomiselle tehtiin pallolaajennus. Hississä matkalla leikkaussalista osastolle tuli uusi infarkti.

– Hoitaja kääntyi ympäri ja palasimme leikkaussaliin. Tehtiin toinen pallolaajennus.

Tänä keväänä infarkteja on tullut taas kaksi, yksi helmikuun alussa ja toinen maaliskuun puolivälissä.

Hän sanoo käyneensä rajalla neljä kertaa. Ensimmäinen niistä oli tammikuussa 2013.

– Oksensin kotona yöllä taas verta, ja silloin mentiin kovaa ambulanssilla sairaalaan.

Leikkauksen aikana Tuominen oksensi ja sai verta keuhkoihin. Siitä seurasi keuhkokuume.

– Yöllä houreissani katselin itseäni alaspäin. Oli aivan rauhallinen, raukea olo. Silloin olisin voinut heittää kaiken pois.

– Mutta muistan, miten purin hampaita yhteen ja ajattelin, että en perkele lähde täältä vielä.

Yöllä teho-osastolla oli tuttu hoitaja.

– Kysyin häneltä, jäänkö henkiin. Eihän hän voinut vastata muuta kuin ”jäät”.