Oma raha | Hotellihuoneita siivoava Riia Korhonen, 35, on monesti harkinnut alan vaihtoa kehnon palkan takia – "Vaikka rakastankin itse työtä, olen saanut tästä ammatista monta kertaa tarpeekseni"
Kerroshoito on tradenomiksikin kouluttautuneelle Riia Korhoselle kaikkein mieluisinta työtä. Siksi hän on palannut aina uudelleen tekemään sitä.
Siivoojan työt olivat aluksi kuopiolaiselle Riia Korhoselle, 35, lisätienestiä opintotuen päälle. Kun hän aloitteli töitä, hän mietti, ettei näin matalapalkkaiselle alalle uskaltaisi pysyvästi lähteä.työ
– Jokin tässä työssä on kuitenkin vetänyt takaisin aina uudestaan ja uudestaan, hän sanoo.
Nykyisin SOL siivouspalveluiden kautta Scandic Kuopiossa kohdevastaavana työskentelevä Korhonen teki ensimmäisiä siivousalan töitään jo lukion ohella seitsemäntoista vuotta sitten. Lukion jälkeen hän opiskeli matkailupalveluiden tuottajaksi, ja opintoihin sisältyi pakollinen kerroshoidon kurssi. Siinä oli jotakin, mikä tuntui omalta.
– Kerroshoitaja huolehtii hotellihuoneiden puhtaanapidosta: pedataan sängyt, pyyhitään pölyt, pestään wc-tilat, mopataan lattiat ja niin edespäin. En enää osaisi kuvitella itseäni esimerkiksi toimistosiivoojaksi, kerroshoito on jotenkin juurtunut minuun.
Kerroshoitajan työ on fyysisesti raskaampaa kuin esimerkiksi toimistojen tai ruokakauppojen siivous, ja siksi palkkauskin on yleensä hieman parempi.
Korhonen sanoo, että jos tuntipalkka olisi hänen työvuosiensa aikana noussut yhtään hitaammin, hän olisi vaihtanut jo alaa. Toisaalta myös elämisen kustannukset ovat nousseet aika lailla samaa tahtia palkan kanssa.
– Minulla ei esimerkiksi ollut pitkään aikaan varaa suorittaa ajokorttia, mutta olen vastikään aloittanut sen suorittamisen. Myös säästäminen on ollut hankalaa. Se varmaan onnistuisi, jos osaisin paremmin säästää. Vaikka rakastankin itse työtä, olen kyllä saanut tästä ammatista monta kertaa tarpeekseni.
Tänne minä kuulun, vaikka kuinka olisin liiketalouden ammattilainen.
Riia Korhonen
Muutama vuosi sitten Korhonen opiskeli tradenomiksi. Täysipäiväisen opiskelun ohella hän teki keikkahommia sekä siivoojana että tarjoilijana. Vuotta ennen valmistumista järjestely kävi kuitenkin liian raskaaksi.
– Siivous oli se rankempi ja silti huonopalkkaisempi työ. Aloin pohtia, että miksi ihmeessä minä edes teen näitä hommia. Kolmeen ja puoleen vuoteen en tehnyt ollenkaan kerroshoitoa, mutta täällä sitä taas ollaan. Tänne minä kuulun, vaikka kuinka olisin liiketalouden ammattilainen.
Korhonen kertoo nauttivansa työssään siitä, että saa työskennellä yhdessä paikassa, jonka oppii tuntemaan lattiasta kattoon. Kun talo ja sen huoneet tulevat tutuiksi, työskentely on mukavaa ja rutiininomaista. Toisaalta jokainen uusi työpäivä on myös erilainen.
– Koskaan ei voi tietää, mitä huoneessa tulee vastaan. Bisnesmatkailijoiden jäljiltä siivoaminen on helppoa ja nopeaa, kun taas isompien juhlien jälkeen voi olla luvassa rankka työvuoro. Työpäivän jälkeen huomaa kyllä työskennelleensä, etenkin jos on ollut työvuorossa yksin.
Vaihtelua lisää myös se, että välillä huoneita siivotaan yhdessä työkaverin kanssa. Silloin voi jakaa työtehtäviä ja vaihtaa rooleja päivän aikana, eikä nauruakaan työnteon lomasta puutu.
– Hotelli on minulle mieluinen työympäristö siinäkin mielessä, että täällä on läsnä myös matkailu- ja ravintola-ala. Toisinaan pääsen hyödyntämään alan koulutustani ja työkokemustani, kun minua pyydetään avuksi tarjoilemaan.
Huonojakin puolia työssä toki on. Yksi niistä on se, ettei Korhonen vielä töihin saapuessaan tiedä, mihin aikaan työpäivä tulee päättymään. Se vaikeuttaa menojen suunnittelemista etenkin viikonloppuisin.
– Tätä työtä ei voi jättää kesken ja jatkaa seuraavana päivänä, ja joskus siivottavia huoneita on yllättävän paljon. Siihenkin tottuu, sovin menoja sitten suosiolla myöhemmälle illalle.
Arvostus siivoojan työtä kohtaan on Korhosen kokemuksen mukaan noussut hieman sinä aikana, kun hän on työtä tehnyt. Hän muistaa ikuisesti erään tilanteen niiltä ajoilta, kun oli vasta aloittanut siivoamisen.
– Siivosin kaupassa, ja eräs hienosti pukeutunut vanhempi nainen tuli siihen tokaisemaan, että ”etkö sinä nuori ihminen parempaa ammattia itsellesi löytänyt, täällä sinä vain siivoat toisten paskoja”. Tekisi mieli sanoa rumasti, että ilman meitä siivoojia maailma hukkuisi siihen itseensä aika nopeasti. Onneksi on myös niitä, jotka arvostavat tekemäämme työtä.
Työn arvostusta on Korhosen arvion mukaan nostanut osaltaan ainakin se, että nykyään siivoojaksi yleensä kouluttaudutaan. Aikaisemmin työ opetti tekijänsä.
– Tänä päivänä aloittelevaltakin siivoojalta vaaditaan aiempaa enemmän osaamista, ja se on mielestäni hyvä asia. Nyt korona-aikana etenkin on korostunut se, kuinka tärkeää on, että asiat tehdään oikein ja ammattitaidolla.
Nykyään ei enää juurikaan kuule kommentteja, joissa siivoojan työn arvoa suoranaisesti vähäteltäisiin. Kysyttäessä arvostusta kyllä löytyy, mutta toisaalta spontaania kiitosta kuulee harvemmin.
– Koronasta puhumisen yhteydessä on nostettu esille monia tärkeitä ammattiryhmiä. Kiitellään hoitajia ja lääkäreitä, ja he tietenkin ansaitsevat kaiken sen kiitoksen ja kunnioituksen. Mutta niin ansaitsisi myös se laitoshoitaja, joka siellä sairaalassa pitää paikat puhtaana ja desinfioituna.
Kun kerran vaaditaan ammatillista koulutusta ja ammattitaitoa, niin saisihan se palkassa näkyä.
Riia Korhonen
Korhonen uskoo, että yleinen arvostuksen puute heijastuu myös alan palkkoihin. Tilastokeskuksen palkkarakennetaulukon mukaan siivoojan keskimääräinen kuukausipalkka vuonna 2018 oli 2 086 euroa kuukaudessa, mediaanipalkka 2 039 euroa kuukaudessa. Työehtosopimuksessa taulukkopalkka on 1 752–2 492 euroa kuukaudessa. Ala on yksi pienipalkkaisimmista.
– Kun kerran vaaditaan ammatillista koulutusta ja ammattitaitoa, niin saisihan se palkassa näkyä, Korhonen sanoo.
– Tuntuu, että ihmiset eivät näe sitä, mitä siivooja tekee ja saa työllään aikaiseksi. Se huomataan vasta sitten, kun kukaan ei olekaan sitä työtä tekemässä: aivan, meillähän oli täällä se ihminen, joka huolehti siitä, että perusasiat ovat kunnossa.