T24: Virolaisen valokuvaajan Silvia Pärmannin näyttely valottaa arkea maissa, joita ei virallisesti ole olemassa

Thea Ekholm

Tallinnan Telliskivessä sijaitsevassa Juhan Kuusi -dokumenttivalokuvakeskuksessa on vielä tämän viikon ajan (26.7.2020 saakka) esillä valokuvaaja Silvia Pärmannin näyttely “The Countries that do not exist” – Maat, joita ei ole olemassa.

Maat, joista näyttely kertoo, eivät ole Pärmannin mielikuvituksen tuotetta tai peräisin satukirjoista. Ne ovat maita, joilla melko usein on oma hallitus, valuutta ja armeija sekä rajat, joilla he antavat leiman passiisi, mutta joita ei virallisesti ole olemassa.

– Tällaisia maita, joita muut hallitukset eivät tunnusta ja joilla ei ole edustusta YK:ssa, ovat esimerkiksi Palestiina, Vuoristo-Karabah, Somalimaa ja Abhasialla. Mutta tällaisia maita on myös Euroopassa. Esimerkiksi Skotlanti, Katalonia ja Pohjois-Irlanti, Silvia Pärmann kertoo.

Dokumenttivalokuvaprojektin tarkoituksena on seurata arkea ja elämää näissä maissa, joita ei virallisesti ole olemassa. Näyttelyssä on mukana 11 eri maata. Pärmann on viimeisen kahdeksan vuoden ajan matkustanut maailmaa ristiin rastiin ja kuvannut eri maiden arkea. Kaikki maat eivät kuitenkaan mahtuneet mukaan näyttelyyn ja osa ehti itsenäistyä prosessin aikana.

– Monet näistä maista ovat entisiä neuvostotasavaltoja, mutta syystä tai toisesta, ne kaikki eivät ole saavuttaneet itsenäisyyttä Neuvostoliiton hajottua, Pärmann lisää.

Virolaisena Pärmann vertaa monen maan itsenäisyystaistelua tietenkin Viron uudelleen itsenäistymiseen 1990-luvulla.

– Viron itsenäistyminen oli kovin erilainen prosessi verrattuna näihin maihin Mutta mitä jos se olisi mennyt jotenkin eri tavalla, eikä Viron itsenäisyyttä olisi tunnustettu kansainvälisesti, Pärmann miettii.

Pärmann matkustaa kuvauskohteisiinsa yleensä yksin ja kulkee ympäriinsä kamerareppunsa kanssa. Hän majoittuu tavallisesti paikallisten asukkaiden luona ja kuvaa heidän arkeaan.

Silvia Pärmann käyttää valokuvausta keinona dokumentoida ympäröivää maailmaa. Terje Ugandi

– Ainoa paikka, jossa pelkäsin, oli Somalimaa. Ihmiset eivät ole siellä tottuneet kameroihin ja kuvattavana olemiseen, joten he suhtautuivat jo pelkästään kameran näkemiseen negatiivisesti. Onnistuin kuitenkin sielläkin ottamaan muutaman hienon muotokuvan.

Monella on ajatus, että ihmiset entisillä sota- ja kriisialueilla, kuten Tšetšeniassa, ovat onnettomia. Silvia Pärmannin kokemus on erilainen.

– Meidän muistikuvamme maista perustuu 10-20 vuotta vanhoihin uutisiin. Sodan jälkeen siellä on tapahtunut paljon kehitystä, mutta kukaan ei vain uutisoi näistä tapahtumista. Ihmiset ovat onnellisia, kun normaali arki on palannut sodan jälkeen. He voivat käydä töissä ja istua kahviloissa.

Joka paikassa ihmiset ovat Silvia Pärmannin mukaan myös hyvin ystävällisiä ja uteliaita.

– Näissä maissa ei käy paljon ulkomaalaisia tai matkailijoita, joten paikallisia kiinnostaa kovasti, miksi olen tullut sinne. Muutama vuosi sitten olin käymässä ystäväni kanssa Etelä-Ossetiassa, jossa olimme sinä vuonna ulkomaalaiset numero 9. ja 10., Pärmann naurahtaa.

Silvia Pärmann käyttää valokuvausta keinona dokumentoida ympäröivää maailmaa. Hän on erityisen kiinnostunut kuvaamaan konflikteja ja vuorovaikutusta ihmisten ja heidän ympäristönsä välillä.

Hän on käynyt kuvaamassa myös Tšernobylissä ydinvoimalaonnettomuuden saastuttamalla alueella sekä kaivostoimintaa Huippuvuorilla.

– Seuraavaksi haluaisin matkustaa kuvaamaan Pohjois-Irlantiin ja Skotlantiin ja kartoittamaan niiden tilannetta Brexitin jälkeen. Myös Kurdistan ja Donetsk kiinnostavat.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut