Riippumatossa lekottelu on mainio tapa nauttia kesästä ja luonnosta. Retkellä se on hyvä vaihtoehto teltalle, ja riippumattoretkeilystä onkin tullut suosittua myös Suomessa.
Helsinkiläinen Niko Halminen, 38, on yksi heistä, joilla teltta on vaihtunut riippumattoon.
Hänelle ulkona liikkuminen ja retkeily ovat aina olleet osa elämää. Erityisen tutuiksi hänelle ovat tulleet perheen kesämökin seudut Voikoskella ja Uudenkaupungin saaristo, jossa hän on liikkunut serkkujensa kanssa pikkupojasta asti.
Keski-ikäistymisen myötä pidemmät patikoinnit ja telttailu eivät Halmiselta enää onnistuneet. Pariin vuoteen hän ei päässyt yöretkelle ollenkaan, kunnes hän nelisen vuotta sitten löysi riippumattoilun.
– Olen CP-vammainen, ja toimintakykyni on heikentynyt iän karttuessa niin, etten pysty rymyämään maassa. Teltassa en pystynyt enää pukemaan kenkiä ja sukkia maassa istuen. Kun yövyin retkipatjalla teltassa, olin aamulla kipeä, hän kertoo.
– Hinku metsään oli kuitenkin kova, sillä metsä on minulle tärkeä hyvinvoinnin lähde. Riippumattoilun myötä pääsin sinne takaisin.
Viime kesänä Halminen nukkui riippumatossa noin 20 yötä.
Halminen on ammatiltaan apuvälineteknikko ja perehtynyt riippumattoiluun monesta näkökulmasta.
Hän on opettanut riippumattoilua CP-liiton kanssa yhteistyössä järjestetyillä retkillä.
– Riippumatto on siitä hyvä, ettei siinä tarvita erillistä esteettömyysratkaisua. Se käy sovellettuna kaikille – myös esimerkiksi polven nivelrikosta kärsiville.
Retkillä hän on huomannut, että itsenäiseen riippumattoiluun riittää yksi toimiva jalka, jonka varassa virittää riippumatto riittävän korkealle puihin, ja yksi näppärä käsi, jolla kiepauttaa puunhalaajat runkojen ympäri.
– Loppu on kiinni hermoista.
Halmisen mukaan ensimmäinen askel mukavaan majoittumiseen on riittävän laadukas riippumatto.
– Laadukas siksi, että siinä uskaltaa maata eikä se repeä.
Toinen huomioitava asia on riippumaton pituus.
– Mitä lyhyempi se on, sitä hankalampi siinä on saada hyvä asento.
Maatessa vähän joustava nylon on Halmisen mukaan parempi materiaali kuin jäykkäkankainen. Toisaalta jäykkyydestä on apua istuessa.
– Lisävarusteista hyttysverkko on ihan ehdoton, samoin jokin tapa eristää riippumatto alapuolelta. Pelkästään riippumatossa yöpyessä tulee kylmä, vaikka olisi 20 astetta lämmintä.
Kaksikerroksisissa riippumatoissa eristeenä voi käyttää retkipatjaa kerrosten välissä.
– Esteettömässä mielessä retkipatja on yksikerroksisissa riippumatoissa vähän hankala, sillä se ei tahdo pysyä paikoillaan. Itselleni tämä oli aluksi yksi isoimmista ongelmista.
Toinen vaihtoehto on alushuopa, ja se on myös Halmisen suosikki.
– Alushuovan voi tehdä itse esimerkiksi kesämakuupussista. Alushuopia saa myös kaupoista.
Myös sadesuoja on hyvä olla. Laavukangas on Halmisen mielestä paras. Kevyin vaihtoehto on sadeviitta, jonka voi levittää kulmittain riippumaton päälle.
Riippumatto ripustetaan puihin, joiden etäisyys toisistaan on suunnilleen neljä metriä. Ripustamiseen tarvitaan sopivat välineet.
– Kannattaa käyttää suojattuja tai leveitä köysiä, jotka eivät vahingoita puuta painautumalla sen kuoreen. Itse olen tykästynyt puunhalaajaremmiin, johon on tehty 5–10 sentin välein kiinnityspiste.
Halmisen mielestä esteettömyyden vuoksi tärkeä lisävaruste on harjanaru. Se yhdistää riippumaton kankaan päät toisiinsa.
– Se antaa tukea riippumattoon mentäessä ja sieltä pois kiivettäessä. Se varmistaa myös sopivan kireyden riippumatolle, ja siihen saa riippumaan varusteita.
Retkeilyyn sopivan riippumaton saa kaupoista halvimmillaan noin 30–40 eurolla, mutta silloin siihen ei välttämättä kuulu edes ripustussysteemiä. Osaan matoista on paketoitu lisävarusteita, ja silloin laadukkaimpien mattojen hinta nousee yli 200 euron.
Aloittelijaa Niko Halminen kehottaa harjoittelemaan riippumattoilua vaikkapa kesämökin pihassa ennen yöretkelle lähtöä.
– Varusteet kannattaa tarkistaa ja miettiä, että jos kiinnitys on solmujen varassa, osaanko varmasti tarvittavat solmut.
Yksi aloittelijoiden virheitä on se, että matossa yrittää nukkua suorassa.
– Tasaisen asennon saa kuitenkin makaamalla riippumatossa vinottain suhteessa puihin.
Kommelluksia sattuu mutta niistä oppii.
– Kokeilin ensimmäisiä kertoja riippumattoilua reissatessani Turun saariston rengastiellä. Jouduin nukkumaan yhden yön autossa, kun maton virittely ei onnistunut sitten millään.
Lopuksi muistutus jokamiehenoikeuksista. Jos luonnonsuojelualueella leiriytyminen on sallittua vain sitä varten osoitetuilla paikoilla, koskee määräys myös yöpymistä riippumatossa.
Sen sijaan tilapäinen loikoilu riippumatossa on luonnonsuojelualueilla sallittua kaikkialla missä liikkuminenkin.