Merikallio ihmettelee, että jopa ruokatunnin keskeyttäminen työasioiden vuoksi on nykyisin maan tapa.
Työstressistä johtuviin fyysisiin oireisiin tottuu nopeasti, varoittaa työpsykologi ja tietokirjailija, filosofian tohtori Annukka Merikallio.
Alakuloisuus, väsymys ja matala ärsytyskynnys voivat alkaa tuntua pysyviltä luonteenpiirteiltä, vaikka taustalla olisikin työn aiheuttama stressi.
– Usein ajatellaan, että kroppa petti, vaikka asia on juuri päinvastoin. Kroppa yrittää antaa hälytysmerkkejä, kun tietoinen mieli ei ole stressiylikuormaa huomaavinaan, Merikallio sanoo.
Hän on vastikään julkaissut kirjan Ei se matka vaan se vauhti – kirja työstressin biologiasta, oireista sekä hoidosta. Kirja syntyi työterveyshuollon tarpeista ja toimii tietokirjana alalla toimiville. Se sopii myös kenen tahansa työhyvinvoinnista kiinnostuneen käteen.
Merikallio on koonnut kirjan stressilääketieteen koulutuksesta saamistaan tiedoista ja yhdistänyt ne omaan kokemukseensa työpsykologina.
Työperäisestä stressistä on puhuttu pitkään. Merikallio näkee kaksi syytä, miksi puhetta pitää sinnikkäästi jatkaa.
Avun hakemisella voi pelastaa ihmishenkiä.
Annukka Merikallio
Ensinnäkin työelämä on joillakin aloilla niin hektistä, ettei edes ruokatuntia ole rauhoitettu työasioilta.
– Ruokatunnin keskeyttäminen on täysin höperöä eikä olennaisesti nopeuta työsuoritusta. Sen sijaan se haittaa työntekijän ruoansulatusta, Merikallio sanoo.
Hän ihmettelee sitä, että ruoan hotkiminen on omaksuttu normiksi.
– Ennen sitä pidettiin sivistymättömänä.
Toinen syy aiheen esillä pitämiseen on se, että aina tulee sukupolvia, joille työelämään siirtyminen sen kaikkine haasteineen on uutta.
– Asiasta puhuminen voi olla kimmoke hakea apua. Ja avun hakemisella voi pelastaa ihmishenkiä.
Merikallion mukaan yhä useampi menettää työkykynsä työstressin aiheuttamien sairauksien vuoksi. Ilmiö on vahvistunut.
Stressi aiheuttaa pitkittyessään muun muassa univaikeuksia, verenpaineen kohoamista ja sydänoireita. Sairaudet puolestaan heikentävät elämänlaatua.
Eniten stressaavat tunnolliset, vastuulliset ja huolelliset ihmiset. He kokevat, etteivät voi tai ehdi tekemään annettuja tehtäviä niille varatussa ajassa.
Heille annetaan usein neuvoksi, että laske rimaa. Tämä ei Merikallion mukaan toimi.
– Jos lääkäri suhtautuu potilaansa 50-prosenttisella työteholla tai jos kirjanpitäjä laatii kirjanpidon 70-prosenttisella tarkkuudella, hän saa haukut. Se vain kasvattaa työntekijän ahdistusta.
Merikallio rohkaisee työelämässä olevia arvostamaan itseään ja elämäänsä. Hänen mukaansa kannattaa myös kysyä itseltään, mistä kiire on syntynyt. Onko se todellista vai muutettavissa oleva toimintatapa?
Hän kehottaa jokaista työntekijää – ja työnantajaa – kertaamaan, mitä työehtosopimuksessa lukee ja tutustumaan entistä paremmin myös työlainsäädäntöön.
– Lisäksi kannattaa opetella tietoisuustaitoja ja tehdä hengitysharjoituksia. Ne ovat oivallinen tapa rentouttaa itsensä kesken työpäivän.