Koivunmahlan valutus vaatii maanomistajan luvan. Mahlan säilyvyyttä testataan uudessa hankkeessa erilaisilla menetelmillä.
Koivun juurella oleva viiden litran kanisteri alkaa yön jäljiltä olla täynnä metsän maidoksikin kutsuttua mahlaa. Neste tosin ei näytä maidolta vaan on kirkasta ja raikasta.
Maku ei juuri poikkea vedestä, hienoista makeutta lukuun ottamatta. Makeus tulee mahlan sisältämistä luonnon sokereista, glukoosista ja fruktoosista.
Anitta-Inkeri Tervo kerää mahlaa omalta pihaltaan vuosittain juotavaksi tuoreeltaan ja pakastimeen.
– Mahla antaa kaamosaikaankin elinvoimaa ja pirteyttä.
Tervo oli jo nuorena kiinnostunut luonnosta ja syötävistä kasveista, mutta harrastus alkoi vuosia myöhemmin.
Hän osti pääsiäisenä 2005 luontaislääkintäkirjan, jonka luki siltä istumalta kannesta kanteen.
Mahla antaa kaamosaikaankin elinvoimaa ja pirteyttä.
Anitta-Inkeri Tervo
– Se kolahti, innostuin valtavasti villiyrteistä. Samaan aikaan aloin kerätä myös mahlaa.
Ensin Tervo keräsi oksamahlaa. Hän nappasi puussa muutamasta oksasta pätkän pois ja ripusti pulloja mahlaa valuttaviin oksiin.
Sittemmin reikä on tehty puunrunkoon. Viimeiset kahdeksan vuotta mahlaa on otettu Tervojen pihalla Asikkalassa yhdestä ja samasta puusta. Tänä keväänä Anitta-Inkeri Tervon puoliso Petri Tervo porasi reiän puuhun 6. huhtikuuta, varhaisimpaan aikaan tähän mennessä.
– Meillä on sellainen työnjako, että minä poraan reiän ja Anitta-Inkeri tekee loput työt, Petri Tervo sanoo.
– Kun alamme valuttaa mahlaa, nostamme aina ensimmäisen mahlamaljan keväälle, Anitta-Inkeri Tervo kertoo.
Mahlanjuonti on Tervoille tapa johon he ovat tottuneet, siinä missä villiyrteistä tehtyyn hortasalaattiinkin. Anitta-Inkeri Tervolle terveelliset elämäntavat ovat tärkeitä. Hän aloittaa aamunsa pilates-liikkeillä. Sen jälkeen hän pulahtaa pihametsikön lähdealtaaseen vuodenajasta riippumatta. Kevään ja kesän aamurutiineihin kuuluu villiyrttien keruu pihalta aamuteetä varten.
– Mahlaa kun juo pari litraa päivässä, niin aineenvaihdunta toimii, Tervo sanoo.
Hän on antanut mahlaa myös ystäville.
– Kaksi tuttavaa kertoi, että kun he olivat juoneet mahlaa viikon verran, ylimääräinen rasva oli alkanut hävitä reisistä.
Tieteellistä tutkimusnäyttöä mahlan terveysvaikutuksista ei ole, mutta luontaislääkinnässä sitä käytetään esimerkiksi vastustuskyvyn parantamiseen. Kansanlääkinnässäkin mahlaa on käytetty monien vaivojen lievittämiseen.
Mahlaa virtaa keväällä sitä enemmän, mitä lämpimämpi ja kuivempi ilma on, kertoo puiden ekofysiologian professori Teemu Hölttä Helsingin yliopistosta.
Keruuaika on lyhyt, maan sulamisesta silmujen puhkeamiseen.
Helsingin yliopiston tutkimuksissa mahlan on mitattu virtaavan koivuissa jopa noin kahden baarin paineella. Baari on ilmanpaineen yksikkö. Esimerkiksi keskikokoisten henkilöautojen ilmanpaineet ovat tavallisesti kevyellä kuormalla liikuttaessa noin 2,5 baaria.
– Mahlan virtaus oli suurinta ihan loppuvaiheessa eli juuri ennen lehtien puhkeamista, Hölttä sanoo.
Mahlaa kerättiin tutkimustarkoituksessa esimerkiksi Tohmajärvellä vuosia.
– Keruulla ei ole tutkimusten mukaan vaikutusta mahlantuotantoon tai puunkasvuun. Tutkimuksissa havaittiin, että puuaineeseen se saattaa vaikuttaa jonkin verran eli muuttaa väriä tai tehdä lahoa, Hölttä kertoo.
Mahlasta noin 99 prosenttia on vettä. Lopusta yhdestä prosentista pääosa on luonnon sokereita, glukoosia ja fruktoosia ja ihan pieni osa muun muassa hedelmähappoja, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja C-vitamiinia.
Koivu, siinä missä muutkin lehtipuut, tarvitsee mahlan ravintoaineita kasvunsa käynnistämiseen. Mahla kulkee koivun johtosolukoissa, vedenkuljetussolukoissa.
Koivun puuaines on talven jäljiltä ilman täyttämä. Koivun pitää saada itsensä täyttymään vedellä.
– Jos koivu jättäisi mahlavaiheen väliin, se kuivuisi, Teemu Hölttä tiivistää.
Myös koivun rungon vaalealla värillä on tarkoitus. Vaalea väri ei haihduta niin paljon vettä, tuohi pidättää vettä hyvin.
Suomessa on keskitytty pitkälti koivunmahlaan. Maailmalla käytetään paljon myös vaahteran mahlaa. Sen muodostuminen liittyy jäätymis- ja sulamissykleihin ja tapahtuu aiemmin kuin koivulla.
Kiinnostus luonnontuotteita ja esimerkiksi puuvesiä kohtaan on ollut kasvussa viime vuosina. Puuvesiä ovat muun muassa koivunmahla ja kookosvesi. Korona-aika on lisännyt kiinnostusta entisestään.
– Luontoon liittyvä, lähellä tuotettu ja turvallinen on noussut korona-aikana entistä korkeampaan arvoon, sanoo projektipäällikkö Mari Sarvaala LAB-ammattikorkeakoulusta.
Huhtikuussa käynnistyi hanke, jonka tarkoituksena on luoda Hämeestä alue, jossa koivusta saatavia luonnontuotteita kerätään, käytetään ja jalostetaan nykyistä enemmän. Tavoitteena on löytää lisää mahlantuottajia ja -jalostajia.
– Puuntuottajilla huonolaatuinen koivu ei kelpaa tukkilaatuun. Ennen kuin sen käyttää polttopuuksi, sitä voisi tehokäyttää eli valuttaa mahlaa, ympätä koivuun pakurikääpää ja kerätä koivunlehtiä teehen, Sarvaala sanoo.
Hankkeen puitteissa tutkitaan esimerkiksi mahlan säilyvyyttä erilaisilla menetelmillä.
– Testataan muun muassa mahlan sokeripitoisuuksia ja pastöroinnin vaikutusta säilyvyyteen, Sarvaala kertoo.
Mahla – koivun eliksiiristä lisäarvoa maaseudulle -hankkeen toteuttavat LAB-ammattikorkeakoulu, Lahden seudun kehitys LADEC ja Metsänhoitoyhdistys Päijät-Häme.
– Yhteydenottoja tuli 15 henkilöltä eri puolilta aluetta, yksi pääkaupunkiseudultakin, kertoo vs. hankepäällikkö Tiina Mansikkamäki Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeestä.
Mahlaa kerättiin noin viikon verran kahdelta maanomistajalta Asikkalasta. 1 500 litraa mahlaa vietiin pastöroitavaksi paikalliselle tilalle, Jaakkolan omenatilalle.
– Mahlan haaste on sen huono säilyvyys. Kylmäketju ei saa katketa, Mansikkamäki sanoo.
Hänen mukaansa Suomessa on pari isompaa mahlantuottajaa, Nordic Koivu ja Arctic Birch sekä joukko perheyrityksiä. Koivunmahlaa käytetään niin elintarvike- kuin kosmetiikkateollisuudessa. Suomesta mahlaa lähtee myös maailmalle.
– Mahla on esimerkiksi hyvä janojuoma ja urheilujuoma, Mansikkamäki sanoo.