Tietokoneohjelmistot ovat oman erikoisalansa superasiantuntijoita. Ne ratkovat vain sitä ongelmaa, mikä niille on annettu ratkottavaksi.
Tappajarobotit tulevat ja valtaavat maailman! Ne tietävät meistä kaiken ja päihittävät meidät fiksuudellaan.
Elokuvista ja scifi-kirjallisuudesta omaksuttu, tekoälyyn liitetty kauhukuva kismittää kognitiotieteilijä ja filosofi Anna-Mari Rusasta.
– Hollywood-mytologia on jo pitkään ruokkinut erilaisia synkkiä tulevaisuudenkuvia ja Terminaattori-kuvitelmia. Nyt onkin kova työ päästä niistä eroon, Rusanen sanoo.
Hän huomauttaa, että tekoälytutkimus tähtää yksinkertaisesti tehokkaiden tietokoneohjelmistojen kehittämiseen – ei fiktiivisen, pahantahtoisen robotin luomiseen.
– Tekoälyä ei tarkalleen ottaen edes vielä ole olemassa. On vain tehokkaita algoritmeja, hän sanoo.
Koneet ovat jo pitkään hoitaneet monia tehtäviä puolestamme.
Kehottaisin olemaan varovaisempi sen suhteen, mitä itsestään somessa jakaa.
Anna-Mari Rusanen
Kone osaa usein ennustaa osakemarkkinoiden heilahtelut ihmistä paremmin. Kone etsii jos jonkinlaista tietoa murto-osassa siitä ajasta, joka ihmiseltä etsintään menisi. Älykkäästi toimivat koneet voidaan valjastaa torjumaan ilmastonmuutosta, suunnittelemaan kaupunkien keskustoja tai luomaan järkeviä sähköjärjestelmiä.
Mahdollisuuksia on loputtomiin.
Tekoälyalgoritmit – koneiden toimintaohjeet – ovat elämässämme läsnä joka päivä. Kun kuuntelemme suoratoistopalveluista musiikkia tai kirjoja, algoritmi nappaa tiedot ja osaa erilaisten luokittelujen perusteella ehdottaa kuuntelijalle seuraavaa artistia tai kirjaa, josta hän todennäköisesti pitäisi.
Tietokoneohjelmistot ovat oman, hyvin kapean alansa superasiantuntijoita. Siksi nykyään puhutaankin kapeasta tekoälystä.
Aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta pitää algoritmisuuden ymmärtämistä – sitä, mitä koneet pystyvät tekemään ja mitä eivät – tärkeänä siksi, että se auttaa hahmottamaan maailmaa.
Huotilainen muistuttaa, että algoritmit tekevät monenlaista: ne auttavat kuljettajaa liikenteessä ja valikoivat sosiaalisessa mediassa näkemiämme päivityksiä ja mainoksia.
– Tämän logiikan ymmärtäminen muuttaa ajattelua ja maailmankuvaa, Huotilainen sanoo.
Rusanen on samoilla linjoilla. Hän sanoo, että tulevaisuudessa voidaan puhua muiden taitojen ohella algoritmisesta kansalaistaidosta.
– On hyvä ymmärtää, että esimerkiksi jokaisesta käynnistä somessa jää iso jälki.
Toisinaan Rusasta hirvittää, miten avoimia ihmiset sosiaalisessa mediassa ovat.
– Pitäisi muistaa, että kaikki tahot eivät suhtaudu dataan neutraalisti. Vaikka oma ryhmä olisi rajattu, ylläpitäjä näkee tiedot ja voi käyttää niitä tutkimustarkoituksiin.
Kun yhä tehokkaampia tietokoneohjelmia aletaan käyttää uusilla tavoilla, myös niihin liittyvät riskit lisääntyvät. Ongelmat eivät kuitenkaan liity kuvitteellisen tappajarobottikannan lisääntymiseen vaan huomattavasti arkisempiin asioihin ja eettisiin kysymyksiin.
Niistä moni on vielä selvittämättä, Rusanen muistuttaa. Hän työskentelee Helsingin yliopiston lisäksi valtiovarainministeriön tekoälytutkimuksen asiantuntijana.
– Jos verottaja esimerkiksi hyödyntäisi erilaisia algoritmeja verotuspäätöstä tehdessään ja tapahtuisi virhe, kuka olisi siitä vastuussa? hän kysyy.
Vielä algoritmit eivät tee veropäätöksiä, vaan lain mukaan niiden pitää olla virkamiehen tekemiä.
Facebookin tutkimuslaboratoriossa on kehitetty algoritmia, joka tunnistaa, jos sovelluksen käyttäjä käyttää mielentiloja ilmaisevia sanoja.
Rusasen mukaan algoritmi voisi siten periaatteessa tunnistaa myös haavoittuvia elämäntilanteita tai mielenterveysongelmia. Se päättelisi sen esimerkiksi siitä, jos käyttäjä kirjoittaa julkaisuihinsa toistuvasti sellaisia sanoja kuin masennus, itsemurha, lääkkeet tai uhkapelit.
Tunnistamisen jälkeen on teoriassa mahdollista suunnata kyseiselle ihmiselle sisältöjä, kuten haitallista mainontaa – peliongelmaiselle esimerkiksi pelimainoksia. Tämä olisi eettisesti äärimmäisen huolestuttavaa, sanoo Rusanen.
– En usko, että niin toimivaa algoritmia olisi vielä otettu käyttöön. Silti kehottaisin olemaan varovaisempi sen suhteen, mitä itsestään somessa jakaa, Rusanen sanoo.
Euroopan unionin uusi lakiesitys on kieltämässä arveluttavat, käyttäjien heikkoa asemaa hyödyntävät algoritmit kokonaan. Se on Rusasen mielestä ainoa oikea tie.
Rusanen kehottaa tiedostamaan myös erilaisten palveluiden koukuttavan vaikutuksen.
Lapsille suunnatut suoratoistopalvelut käyttävät samoja algoritmeja kuin aikuisten vastaavat sovellukset. Lapsi koukutetaan katsomaan vielä yksi video ja sitten vielä yksi. Lapsille tarjotaan myös mainoksia.
Humoristista kyllä, jopa Rusasen perheen Eetu-kissa on haksahtanut nettipeliin. Sen annettiin pelata kissoille suunnattua hiiripeliä, ja se innostuikin metsästämään siimahäntiä ruudulta toden teolla. Se osasi mennä ruudun eteen odottamaan, että peli taas käynnistyisi.
Lopulta pelkkä Youtuben logon näkeminen riitti sille merkiksi.
– Meidän oli lopulta pakko rajoittaa Eetun ruutuaikaa, Rusanen sanoo.