Mathildedalissa on ollut viime aikoina vilkasta, etenkin kesäisin. Paikalliset yrittäjät ovat iloisia, sillä he ovat tehneet töitä kylän tunnettuuden eteen jo pitkään.
Kaikkien pitäisi käydä Mathildedalissa – idyllinen ruukkikylä kutsuu herkuttelemaan – Suomen toiseksi hipsterein paikka heti Kallion jälkeen.
Näin hehkuttavat blogit, sosiaalinen media ja matkailujutut Mathildedalia. Miksi kaikki haluavat alle 150 asukkaan kylään? Millaista siellä on elää ja yrittää?
Ada Tammi, opiskelija, vastaa kahvilan tuotekehittelystä, Hotel ja Café Mathildedal
"Isovanhempani Tuula ja Harri Gustafsson ostivat ruukkialueen vuonna 2003. Olin silloin viisivuotias, ja pyörimme siskon kanssa tuolla pihalla pelastusliivit päällä.
Isoäiti perusti kahvilan muuntajaan. Sieltä sai nappia painamalla erikoiskahvi lattea, se oli hirvittävän hienoa siihen aikaan. Muutimme kahvilan tähän isompaan tilaan muutama vuosi sitten. Äidillä se oli sellainen mummokahvila. Yritin sanoa, että pöytäliinat voisi jo ottaa pois. Lopulta saimme kahvilalle yhteisen ilmeen.
Koko suku tekee meillä hommia. Isä lähti juuri tekemään metsälounasta lähimetsään. Meillä on apuna myös nuorekas ja reipas mummotiimi. Papan sisko leipoo pullaa. Isänäiti on välillä hotellisiivoojana ja tekee aina joulupuuron.
Opiskelen Helsingissä, mutta olen ollut täällä paljon töissä. Yrityksessä on menossa sukupolvenvaihdos. Yritys siirtyy isovanhemmiltani äidille."
Krista Gustafsson, yrittäjä, Hotel ja Café Mathildedal
"Kesällä suurimpia asiakasryhmiä ovat yksittäiset matkailijat ja ulkomaalaiset, keväisin ja syksyisin ryhmä- ja kokousmatkailijat. Ennen koronaa 20 prosenttia hotellivieraistamme tuli ulkomailta. Ihanaa, että myös paikalliset käyttävät palveluitamme, sen ansiosta pysymme hengissä läpi vuoden. Tammi- ja helmikuu on meille loma-aikaa.
Teijon kansallispuisto on ykkönen. Sen vuoksi ihmiset tulevat tänne. Sijaintimme on hyvä Helsinkiin, Tampereeseen ja Turkuun nähden. Kylän aitous ja yhteisöllisyys, ihmiset, rakennukset ja yrittäjät kiinnostavat. Täällä on käsityöläisiä ja artesaaneja.
Yrittäjät tekevät esimerkiksi ruoat ja leivonnaiset paikallisista raaka-aineista. Viidenkymmenen kilometrin säteellä joka suuntaan on paikallisten tuottajien ansiosta aivan valtava ruoka-aitta. Sukupolvenvaihdosten myötä yrittäjät ovat alkaneet jatkojalostaa tuotteitaan.
Tulin päätoimiseksi yrittäjäksi vuonna 2010. Meillä oli kahvila ja kokoustila, hotellia alettiin tehdä silloin.
Mathildedal on rento paikka. Viime vuosina on ollut vilkasta. Meitä on hypetetty todella paljon, joten joillekin olemme voineet olla myös pettymys, jos on odottanut jotakin toisenlaista ja paikka näyttääkin ränsistyneeltä. 1850-luvun rosoinen ruukkimiljöö on meidän juttumme. Kylänraitti on suojeltu ja kylä suomalaiseksi kyläksi poikkeuksellisen tiivis.
Ilman äitiäni tätä paikkaa ei olisi. Hän määritteli tason ja sen, millaista täällä on. Hän ei halunnut tänne isoja yrityksiä. Paikassa on pitänyt säilyttää yllätyksellisyys.
Jouluna Mathildedal on kuin satumaailma kirkkaine jouluvaloineen. Joulumarkkinoilla käy noin 5 000 ihmistä yhden päivän aikana.
Mathildedalissa on paljon vapaa-ajanasuntoja. Tontit ovat täällä vähissä, ja hintataso on Helsingin, ei Salon hintatasoa. Jo tuossa vieressä Teijossa asuntojen hinnat ovat pienemmät."
Sini Honkala, yrittäjä, Ruukin kehräämö
"Mathildedalissa on ihana asua ja helppo elää. Yritykseni täyttää ensi vuonna kymmenen vuotta. Yhtiökumppanini Leena Rajala asui jo täällä, kun muutimme tänne. Alpakoita minulla oli ollut jo pidempään, mutta piti saada kehräämö pystyyn.
Asuimme vielä Amerikassa, kun huomasin sisustuslehdessä pienen kuvan alpakoista. Alpakoita ei kuitenkaan saanut vielä 1990-luvulla tuoda Suomeen. Toimme ensimmäiset alpakat vuonna 2004 Chilestä. Niitä on tuotu myös Englannista, Ruotsista, Hollannista ja Norjasta. Villaa saamme kehräämöön 150 eläimestä. Mathildedalissa on vain kymmenen alpakkaa näytillä vierailijoille.
Olemme tehneet muiden yrittäjien kanssa paljon töitä Mathildedalin tunnettuuden eteen. Kyläläiset tekevät paljon vapaaehtoistöitä. Kun järjestimme aitatalkoot, paikalle tuli 60 ihmistä. Kyläläiset järjestävät yhdessä tapahtumia, kuten koko perheen Matilda-rockin vuosittain.
Alpakanvillasta saa mitä vain. Se on kestävä kuitu, mutta sukkalankana se ei jalkapohjan alla toimi yksinään. Alpakanvillan kehräyksessä on 14 vaihetta, joissa on kaikissa mukana myös kädet.
Meille on tärkeää kantaa sosiaalista vastuuta alkuperäiskansoille, jotka ovat tuoneet tämän eläimen maailmaan. Tilaamme lankaa Perusta perheiltä, reilun kaupun ketjun kautta. Perheet kasvattavat noin 80 prosenttia maailman alpakoista. Saimme kehräämölle Perusta kultaisen laatumerkin, joita on 50 yrityksellä maailmassa."
Kai Heiskari, harjansitoja, Kaarnalaiva
"Perin harjansitojan ammatin isältäni. Isäni menetti tapaturmassa näkökykynsä ja alkoi sen jälkeen sitoa harjoja. Olin nuoresta asti mukana ja opin tämän työn, en edes ajatellut muita vaihtoehtoja.
Tämä on katoava ammatti, ja välillä voi olla vaikea saada materiaaleja. Harjat teen käsityönä luonnonmateriaaleista. Harjojen puuosat tulevat yhteistyökumppaneiltani Padasjoelta ja Saksasta.
Tulin Mathildedaliin vuoden 2020 alussa. Asun naapurikylässä, jossa minulla oli pienempi putiikki ja työtila. Kun löysin tämän tilan Mathildedalista, tartuin paikkaan. Rakennus, entinen muuntaja, on hieno.
Kauppa on käynyt hyvin, väkeä on ollut paljon. En edes tiedä normaalista, koska tulin tähän koronakeväänä ja vähän kuin valmiiseen pöytään."
Maija Nuppula, vaatesuunnittelija, Second Chance
"Muutin mieheni kanssa Mathildedaliin vuonna 2018. Asuimme aiemmin monta vuotta Fiskarsin ruukkikylässä.
Olin lukenut Mathildedalista blogeista ja sanoin miehelleni, että mennään käymään. Ihastuimme paikkaan. Näin mainoksen tyhjästä tilasta ja päätin vuokrata sen kesäksi. Kesän aikana päätimme muuttaa tänne kokonaan. Miehelläni on puualan yritys, hän on erikoistunut puunsorvaukseen.
Fiskars ja Mathildedal ovat arkkitehtuurisesti hyvin erilaisia. Fiskars on fiinimpi, Mathildedal krouvimpi.
Kannatan vastuullista kuluttamista. Käytän tuotteissani vaateteollisuuden ylijäämämateriaalia, entisen työnantajani Nanson neuloksia, jotka on neulottu Orivedellä. Neulokset tulevat minulle yksivärisenä, suunnittelen niihin printit. Yhteistyökumppanini ovat Pälkäneellä ja Tampereella. Kun minulta jää neuloksia yli, teetän niistä muun muassa pipoja, pantoja ja lastenbodyja.
Korona-ajassa positiivista on, että ihmiset ovat taas muistaneet kotimaiset, lähellä tehtävät tuotteet. Mathildedal on syrjässä mutta eläväinen. Monella pääkaupunkiseudulla asuvalla on täällä kakkoskoti. Kaksi edellistä kesää olivat todella vilkkaita."
