Peipsijärvi on huikea kokemus.
Opetellaanpa alkuun uusi sana tai kolme: karakatitsa eli karakat ja kummijuku. Kaksi ensimäistä tulevat venäjän mustekalaa tarkoittavasta sanasta, kolmas on enempi viroa, rinnan käytetty.
Ne ovat monsteriautoja, kolmipyöräisiä ajopelejä tai kaksipyöräisiä lumisuksella. Ne kehitettiin aluksi kalastajien arkisiin tarpeisiin 1980-luvun Peipsijärvellä. Sittemmin mopo on karannut käsistä lajiharrastajien kilpavarustelussa.
Kyllä se järvi jäätyy, ja paras aika koittaa viimeistään helmikuussa, kun paikalliset yrittäjät järjestävät karakitsasafareita kevätauringon alkaessa taas paistaa.
Silloin piskuinen tuhannen asukkaan Kallasten kaupunki järjestää kummijuku- eli karakitsaparaatin, ja mukana on myös tela-ajoneuvoja ja muita jääkiitureita.
Peipsi on ääretön kokemus.
Viron-matkailun grand-old-man Tapio Mäkeläinen nostaa järven ykkösmatkakohteeksi Itä-Virossa ja hersyttää tunteita:
– En ole koskaan nähnyt karjalaisten merta Laatokkaa, mutta suuri on Peipsikin, eikä vastarantaa todellakaan näy. Järven värit, tuulet, myrskyt, jäiden pakkautuminen keväisin rantaan, kalat, pohjoisen Peipsin huikeat hiekkarannat…
Hän julkaisi tänä syksynä jo viidennentoista Tapion matkassa -opaskirjan. Nyt ne veivät Peipsimaalle ja Jõgevamaalle. Narva ja Koillis-Viro koluttiiin 2016.
Mäkeläisen kirjat ovat poikkeuksellisia matkaoppaita. Niitä ei vaivaa kaupallinen pinnallisuus vaan paneutuminen taustoihin ja joskus suorastaan hämmentäviin yksityiskohtiin.
– Vanhauskoisten kylät järven rannalla. Kilometrejä, kymmeniä kilometrejä jatkuvat rivikylät. Jos taloja on kolmella peräkkäisellä järven suuntaisella kadulla, niin kyseessä on Kallasten kaupunki ja jos viidellä, niin Mustvee, Mäkeläinen kuvailee toiseksi tärkeimmäksi nostamaansa kohdetta.
Keitä olivat tsaaria Peipsin länsirannalle paenneet vanhauskoiset? Opaskirja selittää juurta jaksain. Se on pala sellaista historiaa, mitä meillä suomalaisilla ei ole. Ja se vain jatkuu.
Vanhauskoisten kala- ja sipuliruokia varten on oma erikoisravintolansakin Kolkjan kylässä. Tuoreita sipulipiirakoita myydään rantareitin varrella ja syksyllä tienpielet täyttyvät sipulien ja muiden tuotteiden myyjistä. Tämä jos mikä on elävää perinnettä:
– Jännittävän tarinan haluankin kertoa Ivan tšai -teestä. Maitohorsman lehdistä fermentoimalla ja kuivattamalla saatu tee oli aikoinaan suosittu oikean teen korvike laajoilla alueilla. Eräs matkailuyrittäjä keksi herättää teen henkiin ja nyt pitkin koko Peipsin rantaa tarjotaan sitä. Lisäksi järjestetään Ivan tšai -teen valmistamiskursseja, myydään teetä erikokoisissa pakkauksissa ja tätä herkullista juomaa on saatavana joka paikassa.
Mäkeläisen mukaan juomasta on tullut niin suosittu, että sitä kysellään jo Tallinnan ja Tarton huippuravintoloista.
– Kuukausi sitten olin uutta opustani esittelemässä Mustveen pikkukaupungissa ja siellä eräässä kuppilassa ostin valmiiksi pullotetun Ivan tšai -ice tean, hän kertoo.
Peipsin lisäksi meri avautuu suomalaiselle oudolla tavalla. Täällä katsotaan Suomenlahdelle pohjoiseen. Aurinko paistaakin oman selän takaa. Ja kun mereltä tulee, se tuulee kylmästä pohjoisesta.
Narva-Jõensuu oli aikoinaan toinen Terijoki – pietarilaisten lomaparatiisi. Sen hiekkarannat eivät ole aivan yhtä pitkät kuin Peipsin kaltaalla, mutta lomakohde houkuttelee edelleenkin.
EU:n Venäjästä erottavaan Narvajokeen nousee paikallinen erikoisuus: nahkiaiset.
Nahkiaisfestivaalit pidettiin jo syyskuun lopussa. Niitä kannattaa yhä kysyä, sillä säilöttyjä saa ympäri vuoden. Nimi kuuluu: Marineeritud silmud. Silmuiksi kutsuttiin näitä rasvasia vedeneläviä myös Kannaksen karjalaismurteissa.
Mutta annetaan Mäkeläisen kehua vielä niitä Peipsin kaloja:
– Peipsin muikut ovat suomalaisiin verrattuna jättikokoisia, kuore taasen niin pientä, ettei sitä perata, vaan kuivatetaan ja syödään huiko- eli hiukopalana viinaa tai olutta juodessa. Kuhaa – tuoretta sellaista – saa joka kylän kuppiloista ja ruokapaikoista.
Sitten muutama realiteetti. Ajomatka omalla autolla Tallinnasta Narvaan kestää kaksi ja puoli tuntia. Samaan junamatkaan vierähtää vajaa kolme tuntia.
Narvasta yhtäsoittoa Peipsin eteläkärkeen menee yli kolme tuntia, mutta eihän sitä niin ajeta. Yli 100 000 suomalaismatkailijaa Virossa johdattanut Mäkeläinen huomauttaa:
– Suuria hotelleja ei ole, mutta pieniä persoonallisia majoitusliikkeitä löytyy pitkin matkaa. Alue ei ehkä sovellu suurille turistibusseille. Tosin keski- ja eteläosista on vain noin 30 minuutin matka Tarton suuriin hotelleihin.
– Omalla autolla ja pienellä porukalla matkustaville seutu sopii täydellisesti. Niille, joilla ei ole valtava kiire, vaan joilla on aikaa huomata, että pienikin voi olla kaunista ja kiinnostavaa, Mäkeläinen summaa.