Lähes kaikki maailman valtiot tunnustavat, että ilmastonmuutos on tosiasia. Se on Láng-Ritterin mielestä hyvä lähtökohta.
Ilmatieteen laitoksen tutkijalla Ilona Láng-Ritterillä, 33, on lohdullista kerrottavaa ilmastonmuutokseen liittyen. Mutta ennen kuin mennään niihin, on kerrattava myös muutama vähemmän miellyttävä fakta.
Ilmastotutkijat ovat mallintaneet erilaisia päästöskenaarioita ja kasvihuonekaasujen vaikutuksia ilmaston lämpenemiseen eri puolilla maapalloa. On arvioitu, miten esimerkiksi sademäärät ja hellejaksot eri vaihtoehtojen valossa lisääntyvät tämän vuosisadan loppuun mennessä.
Kyse ei ole ennusteista vaan suuntaa antavista mahdollisista kehityspoluista. Pahimmat vaihtoehdot saavat tutkijankin rypistämään otsaansa.
– Tässä työssä kriisin mittakaavan näkee läheltä, Láng-Ritter myöntää.
Maapallon keskilämpötila kipuaa seuraavan 80 vuoden aikana vähintään pari astetta ylöspäin, vaikka tekisimme nyt kaikkemme. Ilmakehä puhdistuu tuskallisen hitaasti.
Silti ilmastoteot kannattavat. Jos jatkamme vanhaan malliin, maapallon keskilämpötila on vuosisadan loppuun mennessä lähes neljä astetta nykyistä lämpimämpi.
Jokaisen on tehtävä muutoksia, jotka ovat itselle helppoja.
Suomessa keskilämpötilan nousu voi olla jopa kahdeksan astetta, sillä napa-alueet lämpenevät muita alueita nopeammin.
Etelä- ja Keski-Suomessa talvista tulee vähälumisempia ja pimeämpiä.
– Itä- ja Pohjois-Suomessa lumisuus voi lisääntyä, sillä sademäärä yleisesti ottaen kasvaa. Idässä ja pohjoisessa sateet tulevat edelleen talvella usein lumena, Láng-Ritter kertoo.
Hyvin kylmät jaksot vähenevät Suomessa ja hyvin lämpimät yleistyvät. Metsäpalojen riski kasvaa.
– Ruotsissa oli erittäin laajoja ja vaikeasti hallittavia metsäpaloja kesällä 2018. Sama voi tapahtua myös Suomessa, Láng-Ritter sanoo.
Sademäärät voivat Suomessa lisääntyä vuosisadan loppuun mennessä 20–30 prosenttia. Jos näin käy, tiedossa on entistä enemmän tulvia.
Myrskyt sen sijaan eivät välttämättä lisäänny, mutta niitä voi esiintyä epätavallisina vuodenaikoina. Tämä aiheuttaa uudenlaisia ongelmia. Jos maa ei ole roudassa, puut kaatuvat helpommin ja aiheuttavat sähkövikoja ja muita tuhoja.
– Näihin vaikutuksiin on jo alettu varautua Suomessa, Láng-Ritter kertoo.
Láng-Ritterin mielestä on silti turha rummuttaa katastrofin suuruutta tai opettaa ihmisiä sormi pystyssä.
Sen sijaan hän haluaa tuoda tutkittua tietoa tavallisten ihmisten saataville ja muistuttaa, että peliä ei vielä ole menetetty.
Kiire on, mutta on myös toivoa, hän viestittää.
Láng-Ritter tekee väitöskirjaa myrskyjen yhteiskunnallisista vaikutuksista. Hän on mukana muun muassa sisäministeriön työryhmässä yhtenä asiantuntijana, eli hänellä on suora yhteys maamme päättäjiin.
Katastrofiyhteistyöverkostossa pohditaan muun muassa sitä, miten pitäisi varautua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin. Niitä ovat esimerkiksi juuri myrskyjen aiheuttamat sähköviat.
Láng-Ritter kokee, että asiantuntijalausuntojen antaminen on hyvä tapa vaikuttaa asioihin. Poliitikon urakin on käväissyt mielessä, mutta hän uskoo sopivansa luonteeltaan paremmin tutkijaksi.
– Haluan nähdä oman työni tulokset ja edistää asioita. Voi olla, että politiikassa asioihin ei voisi vaikuttaa niin nopeasti kuin toivoisin.
Suomi on ilmastonmuutoksen torjunnan kärkimaita. Suomella on Láng-Ritterin mukaan kaikki mahdollisuudet ryhtyä kehittämään sellaista teknologiaa, josta koko muu maailmakin hyötyy.
Uusi teknologia voisi samalla sekä vähentää kasvihuonepäästöjä että hyödyttää yritystoimintaa.
– Esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa on valtava potentiaali tällaiseen, Láng-Ritter sanoo.
Hän muistuttaa, että Suomi hyötyisi ilmastoystävällisen teknologian kehittämisestä myös taloudellisesti. Syntyisi hyvää tuottava kehä.
Suomalaista tutkimusta ja teknologiaa arvostetaan maailmalla, Láng-Ritter muistuttaa.
– Meitä kuunnellaan ja ihaillaan. Meidän on syytä hiukan pörhistää höyheniämme, vaikkei se meidän tapaistamme olekaan, hän sanoo.
Hän ei suostu pitämään Suomea pienenä maana, jonka päästöillä tai valinnoilla ei suuressa mittakaavassa ole merkitystä.
Pieni maa – ja pieni ihminen – voi siis tehdä paljon maapallon pelastamiseksi.
– Tärkeintä on, että tekee edes jotakin ja jollakin elämän osa-alueella.
Láng-Ritter on itse muun muassa ryhtynyt kasvissyöjäksi. Hän suosii kirpputoreja ja kompensoi lentonsa. Autoa hän ei Helsingissä asuvana tarvitse.
Láng-Ritter toivoo tulevaisuudessa kuulevansa päättäjiltä konkreettista tietoa siitä, miten päästöihin oikeasti pystytään puuttumaan.
Ratkaisuista ei saisi tutkijan mukaan seurata liian suurta kuormitusta yksittäisille ihmisille. Hän ymmärtää, etteivät haja-asutusalueella asuvat ihmiset voi luopua autosta tai että ikänsä lihaa syöneet ikäihmiset eivät ole valmiita siirtymään kasvisruokaan.
Tarvitaan kompromisseja.
– Jokaisen on tehtävä muutoksia, jotka ovat itselle helppoja.
Láng-Ritterin mielestä on pidettävä huolta siitä, että ne, jotka kuormittavat luontoa eniten, myös tekevät suurimmat uhraukset.
– Rikkaimmat saastuttavat eniten.
Hyvä uutinen on myös se, että vain harva valtio koko maailmassa kiistää ilmastonmuutoksen olemassaolon. Kaikkialla ymmärretään, että ilmasto muuttuu väistämättä – kyse on enää siitä, kuinka paljon.
Mitä enemmän saamme hillittyä päästöjä, sitä miellyttävämmät elinolosuhteet jätämme lapsillemme ja lastenlapsillemme.
– Ajattelen, että tämä ajatus varmasti motivoi monia meistä, Láng-Ritter sanoo.
Hänellä ei ole vielä omia lapsia. Hän ajattelee kuitenkin, että lapsia kannattaa tehdä maailmaan. Juuri heille meidän on mahdollista näyttää esimerkkiä ja luoda muutosta sitä kautta.
– Olen ilokseni huomannut, että monet nuoret ovat ilmastoaktivisteja.
Láng-Ritter kuvailee itseään optimistiksi muillakin elämän osa-alueilla kuin ammattiinsa liittyvissä. Siksi hän haluaa muistuttaa siitä, että vaikka paljon ilmastoasioita on ratkaisematta, paljon on ratkaistu.
Hyviä asioita tapahtuu jo.
Ilona Láng-Ritter kasvoi pohjoiskarjalaisen metsän keskellä unkarilaisen isän ja suomalaisen äidin tyttärenä. Hän oppi arvostamaan puhdasta luontoa jo pikkutyttönä.
– Myös hyvää koulutusta pidettiin aina arvokkaana asiana, hän muistelee.
Lapsuudenkotia leimasi avarakatseisuus, ja sen omaksumisesta on Láng-Ritterin mukana ollut paljon hyötyä. Hän ei pelkää haasteita eikä ajattele, että olisi oltava superihminen voidakseen vaikuttaa asioihin.
Lukion jälkeen Láng-Ritter opiskeli vuoden biologiaa Jyväskylän yliopistossa. Sitten hän siirtyi opiskelemaan fysiikkaa Helsingin yliopistoon. Pian hän kiinnostui meteorologiasta ja vaihtoi sen pääaineekseen.
– Tajusin, miten valtavan monipuolinen ala se on.
Opintojensa ohessa Láng-Ritter teki vuodesta 2012 vuoteen 2016 töitä myös televisiossa. Hän oli Nelosen uutisten sääankkuri ja kirjoitti sääjuttuja Helsingin Sanomiin.
Kun Nelosen uutiset loppuivat, Láng-Ritterkin jätti televisiotyöt.