Kotitaloustieteen yliopistonopettaja Moona Heikkisen mukaan erot nuorten kotitalous- ja ruuanlaittotaidoissa ovat isoja. Intoa kuitenkin riittää ainakin kotitalouden tunnilla.
Avarassa kotitalousluokassa istuu toistakymmentä 13–14-vuotiasta oppilasta maskit kasvoillaan. Edessä on kolme oppituntia kotitaloutta – tuttavallisemmin köksää.
Kouvolalaisen Eskolanmäen koulun kotitalousopettaja Leena Almgren aloittaa päivän teoriaosuudella. Ensin tutkaillaan ruokakolmiota ja proteiinin lähteitä, sitten kääritään hihat.
– Tänään tehdään broilerikeittoa. Kuka lukisi kirjasta, mitä aineksia siihen tarvitaan? Almgren kysyy, ja vapaaehtoinen löytyy heti.
Opettaja kehottaa ottamaan esille isot kattilat ja paistinpannut. Mutta aivan ensimmäiseksi pestään kädet.
Seitsemättä luokkaa käyvät Elmeri Saarela, 13, Aleksanteri Ukkola, 14, ja Kosti Kasvinen, 14, muodostavat yhden ryhmän.
He alkavat kasata tarvikkeita ja vihanneksia keittiötasoille ja napsauttavat hellan päälle.
Keiton tekeminen on jossakin määrin tuttua ennestään. Saarela kertoo tehneensä kotona muun muassa aasialaista katkarapukeittoa ja Ukkola lohikeittoa.
– Tai oikeastaan olen auttanut iskää, Saarela täsmentää.
Koko kolmikko on kokkaillut kotona muutenkin. Muffinit ja pannukakut onnistuvat hyvin. Äitien- ja isänpäivänä on mukava laittaa aamiaista koko perheelle.
– Uskon, että kaikkia käytännön taitoja tarvitaan tulevaisuudessa, Saarela sanoo.
Hän suunnittelee ottavansa kotitalouden valinnaiseksi aineeksi kahdeksannella luokalla. Seitsemännellä se on pakollinen aine.
Saarela pienii broilerinfileet huolellisesti, Ukkola pesee, kuorii ja paloittelee perunat ja Kasvinen ottaa käsittelyyn porkkanan. Kattilaan valutetaan puoli litraa vettä ja pannaan hellalle kuumenemaan.
Miksi porkkana pitää kuutioida pienemmäksi kuin peruna, opettaja kysyy.
– Olisiko siksi, että perunoista tulisi ylikypsiä, jos ne kiehuisivat yhtä kauan kuin porkkanat, Saarela esittää.
Opettaja levittää kätensä innostuksen merkiksi.
– No siksipä juuri, kyllä te olette fiksuja!
Saarela nappaa kaapista paistinpannun. Pian broilerinpalaset tirisevät pannulla ja saavat kauniin, ruskistuneen pinnan.
Kattilankannet kolisevat ja oppilaiden äänet kohoavat sitä korkeammalle, mitä iloisemmin keitto liedellä porisee. Monella on asiaa opettajalle, joka ei päästä katrastaan helpolla.
– Mietipä itse, miksiköhän näin on, Almgren haastaa, kun oppilas kysyy jotakin.
Oivalluksista saa opettajalta vuolaat kehut.
Oppilaiden yhteistyö on saumatonta. He neuvovat ja auttavat toisiaan ja siistivät jälkensä pyytämättä. Tavarat, joita ei enää tarvita, he palauttavat takaisin omille paikoilleen. Lajitellut roskat viedään ulos, pyykkikonekin pannaan pyörimään.
– Minä alan nyt tiskata, Saarela sanoo.
Broilerikeiton lisäksi tänään tehdään makea leivonnainen. Pakastimesta löytyy ennen joulua tehtyä rahkapiirakkataikinaa, josta jokainen kaulii oman pyöreän pohjan.
– Tulkaa katsomaan, niin näytän ensin mallia, opettaja sanoo.
Hän katoaa lähes näkyvistä, kun oppilaat kerääntyvät hetkessä hänen ympärilleen.
Kaulitun piirakkapohjan keskelle laitetaan ruokalusikallinen appelsiinimarmeladia tai hilloa. Sitten koko komeus taitellaan puolikuunmuotoiseksi leivonnaiseksi. Reunat kostutetaan vedellä ja painellaan haarukalla umpeen.
Luokkaan leviää herkullinen makeiden leivonnaisten tuoksu. Broilerikeitto on nostettu pois liedeltä.
Oppilaat alkavat kattaa pöytiä. Opettajan mukaan hän ei ole ohjeistanut laittamaan esimerkiksi pöytäliinaa, mutta nuoret kokit pitävät sitä tärkeänä.
Luokan valaistusta himmennetään ruokailun ajaksi. Maskit riisutaan hetkeksi. Etenkin makeat piirakat tekevät kauppansa.
– Voisikohan tähän keittoon lisätä vähän suolaa? joku kysyy.
Opetuskeittiöiden tasot kiiltävät niin siisteinä, että niiltä voisi vaikka syödä.