Lentokaloja kannella, Saharan auringonlaskuja ja maailman tyhjyyttä. Matkailijat kertovat, millaista on reissata rahtilaivalla.
Jonatan Hildén, 39, matkusti puolisonsa Tiina Koivusalon kanssa talvella 2012 rahtilaivalla Ranskan Le Havresta Trinidadiin Karibialle.
Matka kesti 14 päivää, ja se maksoi opiskelija-alennuksella 90 euroa henkilöltä päivässä.
Miksi halusitte matkustaa rahtilaivalla?
Kun olin nuori, perheemme muutti Englantiin rahtilaivalla. Se oli jäänyt kytemään mieleen. Suunnittelimme sopivaa matkaa putkiremontin ajaksi. Halusimme mennä Väli-Amerikkaan, ja lentäminen sinne olisi ollut hankalaa ja hintavaa. Taustalla oli myös halu matkustaa ekologisemmin.
Miten pääsitte matkaan?
Olimme yhteydessä laivamatkoja järjestävään Cargo Ship Voyagesiin. Sitä kautta haarukoimme vaihtoehtoja. Lopulta tilaisimme matkan suoraan varustamolta.
Matkan järjestäminen vaati aikamoista paperisotaa asiakirjoineen ja todistuksineen. Matkustaminen rahtilaivassa tapahtuu konttiliikenteen ehdoilla, joten laiva saattaa lähteä 1–2 päivää ennen tai jälkeen ilmoitettua aikaa. Satamaan piti siis mennä ajoissa ja soitella toimistolle.
Miten vietitte aikaanne laivalla?
Laivassa oleminen oli hurjan kiehtovaa. Romanialainen kapteeni antoi meidän mennä komentosillalle, ja myös kannella sai hyvällä säällä oleilla vapaasti. Konehuoneeseenkin olisi päässyt.
Komentosillalla perämies kertoi nähneensä aamuyöllä valaita mutta ei ollut tohtinut herätellä meitä.

Matka oli meren tuijottelua, lukemista ja syömistä. Matkustajille ei ollut nettiä. Viidellä dollarilla sai lähettää yhden sähköpostin.
Olimme menossa espanjankielisiin maihin, joten harjoittelimme laivalla kieltä. Sitten lueskelimme ja oleilimme. Ruoka tarjoiltiin tarkkoina kellonlyöminä. Annokset olivat suuria ja tuntuivat matkan edetessä vain kasvavan.
Laivassa oli vessan kokoinen kirjasto ja viihdehuone, jossa oli pelikonsoli ja leffoja. Laivassa oli myös pieni uima-allas, joka täytettiin merivedellä, kun vesi oli riittävän lämmintä. Lisäksi oli pieni punttisali, jossa oli käsipainot, pingispöytä ja kuntopyörä.
Kääntöpiirin ylitystä juhlittiin grillaamalla kannella. Miehistö oli pyydystänyt kalaa. Tarjolla oli myös rommia ja olutta sekä myöhemmin karaokea miehistöhuoneessa. Siellä laulettiin myöhään yöhön, mikä oli huvittava kokemus.
Kun pelasimme pingistä, pallo kääntyi ilmassa.
Jonatan Hildén
Mikä oli mieleenpainuvinta matkassa?
Vaikea sanoa mitään yksittäistä juttua. Vaikutuksen teki kokonaisuus, miten tyhjä maailma voi olla. Välillä kilometrin päässä näkyi toinen laiva tai lentokoneen höyryvana. Meillä oli mukana maailmanradio, jonka taajuuksia rullailimme läpi.
Katselimme kannelle mätkähtäneitä lentokaloja ja näimme vilahduksia delfiineistä. Oli huikea kokemus tiirailla lentokaloja, kun konttikasa eristi moottorin äänet ja kuuli vain tuulen.
Biskajanlahdella oli kova merenkäynti, ja kun pelasimme pingistä, pallo kääntyi ilmassa.
Suurin erikoisuus koko hommassa oli se olemisen tila. Laivalla ei ole avaria sisätiloja, joten klaustrofobiaan taipuvaiselle siellä ei olisi helppoa. Ehdimme päästä ”syvän tylsistymisen” moodiin, mutta lopulta tuntui, että aika laivalla meni melko nopeasti.
Mitä neuvoja antaisit rahtilaivamatkaa harkitsevalle?
Matka pitää suunnitella hyvissä ajoin. Aloitimme suunnittelun puoli vuotta ennen matkaa. Lähtöön kannattaa varata joustavasti aikaa, sillä laivan saapumisesta määräpäivänä ei ole mitään takeita.
Reiteistä kannattaa ottaa mahdollisimman hyvin selvää. Välipysähdykset voivat olla kiehtovia.
Mikäli haluaa matkustaa rahtilaivalla kevyemmin, voi mennä esimerkiksi vastaavilla aluksilla Hollannista Espanjaan tai Englannista Yhdysvaltoihin. Matkat kestävät muutamasta päivästä viikkoon.
Outi Sippola, 46, matkusti rahtilaivalla Ghanan Temasta Saksan Hampuriin syksyllä 2019. Matka kesti 16 yötä ja maksoi 1 100–1 300 euroa. Matkalla pysähdyttiin Norsunluurannikolla.
Miksi valitsit rahtilaivan?
Olen nukketeatteritaiteilija ja vietin muutaman viikon taiteilijaresidenssissä Afrikan Beninissä. Halusin mennä sinne maateitse, mutta valmisteluissa tuli kiire, kun matkalla oli niin monta valtiota ja rajaa. Olin Ranskassa työmatkalla ja lensin sieltä Beniniin. Paluumatkan tein rahtilaivalla.
Miten löysit sopivan laivayhteyden?
Oli tosi vaikeaa löytää reittiin sopiva rahtilaiva, joka ottaa matkustajia kyytiin. Apuun tuli brittikollega, jonka veli asui Togossa. Hänen kauttaan selvisi, että Grimaldi-yhtiön laivat seilaavat ainakin sieltä ohi. Lopulta järkevimmäksi ja turvallisimmaksi osoittautui matkustaa Beninistä Togon kautta Ghanaan maata pitkin ja mennä sieltä laivaan.
Millaista oli arki laivalla?
Olin laivan ainoa matkustaja ja myös ainoa nainen. Etukäteen se vähän pelotti. Ajattelin, että jos laivalla on eurooppalainen miehistö, niin pärjään kyllä. Silloin kulttuuri olisi tuttu ja ymmärtäisin, mitä tapahtuu. Päällystö oli italialainen ja muu miehistö Filippiineiltä. Kapteeni oli tosi sympaattinen ja otti minut siipiensä suojaan.
Otin Suomesta mukaan kirjoja, ja minun oli tarkoitus pitää blogia ja tehdä käsikirjoitusta. Siihen käytinkin aikaa hyvin.

Laivan ylin kansi oli avoin autokansi, joka oli alkumatkasta tyhjä. Kiersin sitä ensin lenkkimielessä muutaman päivän ympäri, mutta se oli tylsää. Sitten aloin tanssia siellä, kun tuntui, että oli pakko jotenkin liikkua. Se huvitti komentosillalla olevia miehiä.
Netti ei suurimman osan ajasta matkaa toiminut. Yhdeltä merimieheltä sain musiikkia puhelimeeni, ja sain käyttää henkilöstön punttisalia. Sen verran laivalla oli merenkäyntiä, että esimerkiksi penkkipunnerrus oli jännittävää, kun ei tiennyt, milloin painava tanko keikahtaa käsistä. Samoin lankutus saattoi suistaa koko kropan seinään.
Miehistö oli laivalla omissa touhuissaan, mutta söin päällystön kanssa päivän ateriat. Ne olivat hauskoja tilanteita, jotka rytmittivät päivää.
Mikä oli matkan mieleenpainuvin kokemus?
Valaita en nähnyt, mutta yhtenä päivänä ihmettelin, että mitä siitepölyä kannelle oli muodostunut. Se olikin Saharan hiekkaa.
Auringonlaskut Saharan kohdalla olivat tosi upeita. Lentävä hiekka teki niistä tosi erikoisia. Otin tosi paljon valokuvia kännykällä. Kuvasin muun muassa hiekkamuodostelmia kannella.
Pääsin myös käymään pelastusveneessä. Miehistö testasi, ovatko veneet kunnossa, ja roikuimme siellä laivan kyljessä meren päällä dieselmoottorin rynkyttäessä venettä.
Laivalla oli myös grillijuhlat. Se oli hauska tapahtuma.
Vain kerran laivamatkan aikana tuli fiilis, että mitenköhän vaarallista tämä onkaan, kun Portugalin rannikolla oli kova merenkäynti. Olin kyllä odottanut paljon pahempaa.
Voisin ehdottomasti mennä rahtilaivalla uudelleen. En osaa purjehtia, mutta rahtilaivalla syntyi haave purjehtimisesta Atlantin yli.