Nykyiset säännökset eivät suojele ihmisiä melulta. Säännöksissä tulisi huomioida desibelien sijaan yksilölliset erot melun kokemisessa, todetaan David Olivan tuoreessa väitöstutkimuksessa.
Säännökset asettavat rajoja toimistojen taustameluun, naapureiden aiheuttamaan asuinmeluun ja asuntoihin kantautuvaan liikenteen meluun.
Säännökset perustuvat desibeleihin, mutta Olivan tutkimuksen mukaan säännösten tulisi perustua melun häiritsevyyteen. Häiritsevyys on melun yleisin psykologinen vaikutus, ja se voi aiheuttaa esimerkiksi stressiä ja unihäiriöitä.
Olivan tutkimuksessa muistutetaan, että äänillä on äänenvoimakkuuden lisäksi muita fyysisiä ominaisuuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi taajuuden sisältö ja tonaalisuus.
Ne voivat vaikuttaa siihen, miten äänet koetaan, ja selittää, miksi äänet voidaan luokitella erittäin ärsyttävistä ei ollenkaan ärsyttäviksi.
Tutkimuksessa toteutettiin neljä kuuntelukoetta, joiden avulla pyrittiin ymmärtämään, miten ihmiset kokevat toimistomelua ja yhteisömelua asunnoissa. Tavoitteena oli tunnistaa melumääräyksiin sovellettavia mittareita.
Koehenkilöt vierailivat psykoakustiikan tutkimuslaboratoriossa ja arvioivat äänen ärsyttävyyttä. Koetilanteessa havaittiin, että korkean taajuuden melu koettiin kaikista häiritsevimmäksi.
Kokeiden avulla kehitettiin tehokas ja luotettava menetelmä psykoakustisten testien suorittamiseen. Näiden avulla voidaan tehostaa terveydensuojelun meluohjeistusta.
– Psykoakustinen tutkimus osoitti, että melun häiritsevyyttä arvioitaessa tulee huomioida muita fyysisiä ominaisuuksia kuin äänenpainetaso, Oliva kiteyttää yliopiston tiedotteessa.
Väitöstutkimus tarkastetaan Turun yliopistossa perjantaina 16. syyskuuta. Väitös kuuluu lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan alaan.