Hillitse itsesi, herkkuja tuputtava ihminen! – Koirien lihominen yleistyy, kun laarit pullistelevat

Älyttömän lihava pentu.

Eläinlääkärin sanat penturokotuksella tykyttävät vieläkin Hanna Houtsosen päässä. Olihan Hilma toki pullea, mutta kasvattajan mielestä sen kuuluikin olla niin sanotusti pennunpyöreä.

Älyttömän lihava.

Houtsonen tuli kotiin, eikä puoliso Jussi Juvonen mielellään muistele loppupäivää. Tunnelma oli jonkin verran kireä.

– Eläinlääkäri olisi voinut sanoa asian eri tavalla eikä räväyttää päin naamaa. Ihan kuin joku olisi sanonut omasta lapsesta, että onpa läski. Se tuntui pahalta, koska olimme tehneet pennun kanssa parhaamme ja ruokkineetkin juuri niin kuin kasvattaja oli toivonut, Houtsonen sanoo.

Siitä alkoi Hilman painontarkkailu ja näyttelylinjaisten labradorinnoutajien painokeskustelun seuraaminen.

– Osa kasvattajista tuntuu olevan sitä mieltä, että ylipainoinen pentu on rotuominaisuus, ja eläinlääkärit ojentavat sitten omistajia, että läskiä on liikaa.

Hilma on nyt vuoden vanha vipeltäjä ja painaa 23 kiloa. Se on hoikka, mutta massaa kertyy vielä iän myötä. Hanna Houtsonen kertoo, että Hilman sisarukset painavat nyt kymmenisen kiloa enemmän. Ruokahalu on Hilmallakin kuitenkin loputon ja painonhallinta yhä tietoista.

– Hilmalle alkoi tulla nivelongelmia nelikuukautisena, ja sille tehtiin OCD-leikkaus. On tärkeää, että jalka ei rasitu turhaan, eikä paino saa nousta liikaa.

Kuopiolaispariskunnalle Hilma on toinen labbis. Sen henkinen isosisko Mimmi painaa 28 kiloa. Keskimäärin aikuiset nartut ovat noin 30-kiloisia. Koirat toki ovat yksilöitä, eikä painon tuijottaminen ole tärkein mittari. Rodun piireissä painon ja kehon ympärillä pyörii kuitenkin kiihkeä keskustelu. Onko oikein, että lantiolinja ei erotu ja koirat ovat muhkeita?

– Mielestäni rotevan kehon ihannointi on näyttelylinjaisilla labbiksilla karannut ehkä jo liian pitkälle, Houtsonen sanoo.

Asiasta on keskusteltu myös kasvattajan kanssa. Houtsonen ja Juvonen ovat kuitenkin päättäneet, että Hilman painoa tarkkaillaan jatkossakin, eikä sitä päästetä labbiksen ihannemuotoihin.

– Meille on tärkeintä, että koirat ovat hyväkuntoisia ja vaivatta liikkuvia, jotta ne voisivat elää terveinä mahdollisimman pitkään.

Rotujärjestön eli Suomen Labradorinoutajakerhon puheenjohtaja Anu Honkapirtti toteaa painoasian olevan ikuisuusväännön aihe. Kun labbiksissa on kaksi eri linjaa, kepeämpi käyttölinjainen ja jämäkämpi näyttelylinjainen, ristiriitoja tulee Honkapirtin mukaan etenkin siitä, että näyttelylinjaista pidetään lihavana.

– Jos katsoo minunkin koiriani kuvista, varmasti voi ajatella, että järkyttävän näköisiä. Jos koiraa kuitenkin tunnustelee, huomaa heti, että koiralla on paksu turkki, syvä runko ja tynnyrimäisesti kaareutuneet kylkiluut. Oikeasti lihavat koirat eivät menesty näyttelyissä.

Honkapirtti on huomannut, että osa eläinlääkäreistäkään ei tunnista näyttelylinjaisten labbisten normaalia kehoa vaan pitää niitä aina lihavina, etenkin pentuiässä.

– En missään nimessä puolustele ylipainoa, eikä kukaan vastuullinen kasvattaja tee niin. Mutta täytyisi ymmärtää, että näyttelylinjainen labradori on rakenteeltaan kuin kiekonheittäjä. Ei siitä kannata yrittää tehdä ballerinaa.

Honkapirtti sanoo, että pohjattoman ruokahalunsa takia labradorien ruokinnan kanssa saa joka tapauksessa olla tarkkana. Ne saa lihomaan todella helposti.

Labradorinnoutajien ruokahalu ei ole vain legendaa, vaan rodussa esiintyy melko yleisenä geenivirhe, joka estää kylläisyyden tunteen kehittymisen. Poikkeama löydettiin Cambridgen yliopiston tutkimuksessa jo vuonna 2016. Labradoreilla keho myös nappaa talteen energian muita rotuja tehokkaammin eli rasvaa myös karttuu. Senkin takia Houtsosen ja Juvosen koiraperheessä Mimmi ja Hilma saavat harvoin tuhteja herkkuja.

– Meillähän syödään herkkuna porkkanoita. Tytöt oikeasti himoitsevat niitä, Hanna Houtsonen nauraa.

Tietysti koirat saavat joskus myös ihmisten ruokien jämiä, mutta paketillista nakkeja niille ei koulutushengessä ikinä anneta. Ilo ja mielihyvä tulevat muista asioista: riehumisesta, metsälenkeistä ja vaikkapa uimisesta.

Helsingin yliopiston eläinlääketiedekunnan vanhempi yliopistonlehtori, dosentti Marja Raekallio muistuttaa, että omistajien kannattaa olla tarkkana lemmikkiensä painon kanssa rodusta riippumatta.

– Ylipainoisten koirien määrä on jatkuvassa kasvussa.

Niitä arvioidaan olevan jopa kolmannes kaikista koirista.

– Suurimmalla osalla syy on yksinkertaisesti liika energiansaanti liikuntaan nähden. Ruokaa on paljon saatavilla ja herkkulaarit pullistelevat, Raekallio sanoo.

Hän pohtii, että lellittyjä koiria on ollut kautta aikojen, mutta koiran asema perheenjäsenenä on vain vankistunut, kun työkäyttö on hiipunut. Joissakin tapauksissa lihavuuden syy on aineenvaihdunnallinen sairaus tai lääkitys.

– Etenkin kortisonilääkitys vaikuttaa aineenvaihduntaan. Silloin ylenpalttista lihomista voi estää vain ruokavaliolla.