Kansankulttuurissa tontut ovat huolehtineet niin kotien viljavarastoista kuin kansan moraalista.
Punaisessa koltussa hyppelehtivä joulutonttu on varmasti monille ensimmäisenä mieleen tuleva tonttuhahmo. Joulutonttu on kuitenkin vain yksi versio alkuperäisestä tontusta.
Kun joulutonttu on vasta hieman yli satavuotias hahmo, kodeissa ja luonnossa tonttujen on tiedetty vaikuttaneen satoja vuosia.
Tonttuperinteestä kirjan kirjoittaneen Heikki Sauren mukaan tontut ovat jääneet tutkimuksessa suotta kalevalaisen mytologian sankareiden varjoon.
– Tontut ja haltijat ovat olleet kansan parissa hyvin arkisia hahmoja. Ne ovat ehkä jopa vanhimpia suomalaisia henkiolentoja.
Tonttujen merkityksen vahvistaa myös kansanuskoon ja uskomusperinteeseen erikoistunut folkloristi Pasi Enges Turun yliopistosta.
– Kotitontut eli kodinhaltijat ovat olleet hyvin tärkeitä ihmisten arjessa. Niiden olemassaoloon on vakavasti uskottu, ja niillä on ollut suuri vaikutus ihmisten elämään.
Haltijaolentoja esiintyy kulttuureissa ympäri maailmaa. Tonttua ja haltijaa on käytetty toistensa synonyymeinä, mutta hahmona haltija on todennäköisesti tonttua vanhempi.
Ensimmäinen haltija on ollut todennäköisesti tulenhaltija, ja myöhemminkin kodinhaltijoiden kerrotaan viihtyneen tulisijojen läheisyydessä.
Suomalaisessa tonttuperinteessä näkyvät erityisesti kotitontut. Tonttu-sana tulee ruotsin kielen sanasta tomte, joka tarkoittaa myös tonttia. Suomalaiseen tonttukirjoon kuuluukin niin sauna- kuin riihitonttuja.
– Haltija on ollut kaikissa rakennuksissa, joissa on neljä nurkkaa. Haltijan on uskottu vaikuttavan talon onneen ja menestykseen, Enges tiivistää.
Joulutonttu on kuitenkin saunatonttua paljon kesympi hahmo.
Heikki Saure
Tontut tai haltijat ovat olleet läsnä kotien lisäksi kaikkialla luonnossa. Heikki Saure muistuttaa, että muinaiset suomalaiset eivät rakentaneet kirkkoja tai temppeleitä. Niitä edustivat luonnon paikat. Animismi eli sielu-usko on syvällä muinaissuomalaisissa uskomuksissa.
– Kansa uskoi lukemattomiin henkiolentoihin eli siihen, että kaikkialla on tonttuja, haltijoita ja muuta väkeä. Niiden kautta ihmiset oppivat ymmärtämään, että oli kyse sitten luonnosta, eläimistä, rakennuksista tai ihmisistä, kaikesta täytyy pitää hyvää huolta.
Pasi Engesin mukaan haltijaperinne on ollut erilainen eri puolilla Suomea. Koteihin ja ihmisten asuttamiin paikkoihin liitetyillä tontuilla on vahva perinne etenkin Länsi-Suomessa.
– Haltijat taas ovat yleisempiä itäisen ja pohjoisen Suomen perinteessä.
Kansan tonttu- ja haltijausko ei kerännyt kiitosta kristinuskon piirissä, vaikka tontuissa kristinusko ja kansanusko kohtaavat. Tontut toimivat moraalinvartijoina, ja niiden vaalimat arvot vastaavat monelta osin luterilaista moraalikäsitystä.
Sauren mukaan tontut rakastavat järjestystä ja siisteyttä. Sen sijaan ne eivät pidä metelöinnistä, syrjähypyistä, juopuneista ja myöhäisistä vieraista, kortinpeluusta eivätkä valvomisesta.
Myös Engesin mukaan tonttujen ja haltijoiden vaalima kunniallinen elämä näkyy haltijaperinteessä.
– Jos pelataan korttia tai juopotellaan, haltija suuttuu. Haltija huolehtii oikeanlaisesta kristillisestä elämästä, vaikkei hänellä olekaan kristillisiä ominaisuuksia.
Joulu on ollut tontuille tärkeä juhla jo kauan ennen joulutonttuhahmoja. Kansa on uskonut siihen, että tonttu kannattaa pitää hyvällä tuulella.
Tontulle on viety jouluyönä lautasellinen puuroa. Joulupöytään on myös jätetty yöksi tontulle herkkuja.
Haltija huolehtii oikeanlaisesta kristillisestä elämästä. Jos pelataan korttia tai juopotellaan, haltija suuttuu.
Pasi Enges
Myös joulusaunaperinteessä tonttu on ollut läsnä ennen joulutontun aikakautta. Saunatontulle heitettiin oman saunomisen jälkeen löylyä ja sille jätettiin vasta.
Joulutonttu muistuttaa enää etäisesti alkuperäistä tonttua. Saksassa joulutontun kaltaisia hahmoja ilmestyi lastenkirjoihin 1800-luvun puolivälissä. Vähitellen olento rantautui Tanskan kautta Ruotsiin ja sieltä Suomeen.
Joulutonttu muotoutui monista eri vaikutteista. Tonttu oli totuttu näkemään harmaisiin pukeutuneena ja yksin liikkuvana. Lastenkirjojen kuvittajat alkoivat kuitenkin piirtää punertavaan asuun pukeutuneita tonttuja, jotka liikkuivat myös laumoissa.
Tonttuihin alettiin vähitellen pitää myös joulupukin apulaisina. Pasi Engesin mukaan joulupukki tonttuineen onkin porvarillisen yhteiskunnan tuote, johon sisältyy maalaiselämän romantisointia.
– Joulutonttua ei kuitenkaan juurikaan tunnettu maaseudulla. Siellä oli vallalla kekripukkiperinne, jossa nuoret miehet naamioituvat pukeiksi, Enges muistuttaa.
Joulutonttutraditio vahvistui, kun tonttuja alkoi esiintyä koulujen kuusijuhlissa ja seurojen ja yhdistysten joulujuhlissa. Usein tonttuja esittivät lapset.
Nykyisin jouluaattona maailmalle leviää kuvaa, miten joulupukki lähtee poron kyydillä Korvatunturilta jakamaan tonttujen avustuksella lapsille joululahjoja. Tarinan leviäminen on mahdollisesti radiopersoona Markus-sedän ansiota. Hän kertoi tarinan vuonna 1927 Lastentunti-ohjelmassaan.
Traditio kertoo hyvin, miten suosittu ja moniulotteinen hahmo tontusta on kehkeytynyt. Maatalojen salaperäisestä suojelijasta on tullut globaali joulun symboli.