"Mauritius ei ollutkaan saavuttamaton unelma" – Taija Pakarinen matkusti vuorokauden päästäkseen paratiisiin

Mauritius on mielletty kalliiksi matkakohteeksi, jossa hääparit nautiskelevat olostaan ylellisessä resortissa golfmaila kädessä ja samppanjalasi toisessa.

Kohde ei kuitenkaan ole niin saavuttamaton unelma kuin karttapalloa katsomalla saattaisi luulla, sanoo kouvolalainen Taija Pakarinen.

Pakarinen vietti tammikuussa Mauritiuksella kaksi viikkoa miehensä Tomi Pakarisen kanssa – ja palasi kotiin pavunruskeana.

– Lämpöä oli yli kolmekymmentä astetta joka päivä. Mutta se ei ollut tukahduttavaa kuumuutta, sillä saarella tuulee melko paljon, Taija Pakarinen sanoo.

Mukaan tarttui muisto mauritiuslaisten leppoisasta elämänasenteesta. Afrikan maanosaan kuuluvalla saarella sai Pakarisen mukaan olla juuri sellainen kun on.

– Kun kävelimme rannalla, Tomi sanoi osuvasti, että täällä on ihmisen hyvä olla, Pakarinen sanoo.

1,3-miljoonainen kansa on siirtomaahistoriansa vuoksi melkoinen kulttuurien sulatusuuni. Saarella on totuttu ihmisten erilaisuuteen.

Pakariset ovat kaukomatkustelleet melko paljon. He haluavat tutustua uusiin kulttuureihin, ja molemmat pitävät lämmöstä ja uimisesta.

– Haluamme lomillamme nähdä uusia paikkoja ja saada elämyksiä, Pakarinen sanoo.

Euroopan kohteiden lisäksi he ovat vuosien varrella käyneet muun muassa Yhdysvalloissa, Thaimaassa, Vietnamissa, Arabiemiraateissa ja Gambiassa. Naimisiin he menivät Dominikaanisessa tasavallassa vuonna 1998.

Nelisen vuotta sitten he kävivät Malediiveilla ja innostuivat snorklaamisesta. He haaveilivat pitkään jostakin toisesta Intian valtamerellä sijaitsevasta kohteesta, joka niin ikään sopisi snorklaamiseen.

Kun sosiaalisessa mediassa tuli vastaan tarjous Mauritiuksen matkasta, Pakarinen tarttui siihen.

Lennot maksoivat noin 700 euroa henkilöltä. Mennessä välilaskuja oli yksi, tullessa kaksi. Matka kesti ovelta ovelle vuorokauden. Pisin lentopätkä oli kymmentuntinen.

– Olihan se pitkä matka, mutta kyllä sen kesti. Asenne ratkaisee, Pakarinen sanoo.

Kun trooppinen sadekuuro tuli, se alkoi kuin hanasta vääntämällä ja kesti vartin.

Taija Pakarinen

Ensimmäisen viikon Pakariset viettivät Flic en Flac -nimisessä pienessä kalastajakylässä saaren lounaisosassa. He majoittuivat siellä edullisessa guest house -hotellissa seitsemän yötä.

Viikko maksoi yhteensä noin 400 euroa, ja hintaan kuului aamiainen. Pihalla oli uima-allas ja kylän keskusta sijaitsi lähellä.

Toinen lomaviikko Baie Tombay -nimisessä kylässä maksoi parisataa enemmän.

– Mauritiuksella olisi voinut syödä todella halvalla, jos olisi suosinut katukeittiöitä ja ostanut osan ruoasta kaupasta, Pakarinen sanoo.

He kävivät miehensä kanssa syömässä pääasiassa ravintoloissa. Alkupalat, pääruoka ja pari olutta maksoi tavallisesti kahdelta ihmiseltä yhteensä noin 30 euroa.

Etenkin kanaruoat ja merenelävät olivat Pakaristen mielestä hyviä.

Mauritiuksen luonto sai Pakariset haukkomaan henkeään. Turkoosia vettä ja valkoista hiekkaa oli silmänkantamattomiin.

– Me emme tosin valitettavasti löytäneet hyviä snorklauspaikkoja, mutta varmasti niitäkin siellä on, Pakarinen sanoo.

Hän kuvailee Mauritiusta vastakohtien saareksi. Saarella on sekä rantaa että vuoristoa ja valtava määrä sokeriruokoviljelmiä.

Ilmasto vaihtelee sen mukaan, missäpäin liikkuu. Saman päivän aikana voi sekä paistaa että sataa. Säätiedotuksiin ei kannata luottaa.

– Kun trooppinen sadekuuro tuli, se alkoi kuin hanasta vääntämällä ja kesti vartin. Sitten aurinko alkoi taas paistaa.

Pakariset kävelivät paljon ja viettivät aikaa rannoilla ja meressä. He tutustuivat maaseutuun ja kävivät ihmettelemässä Le Morne Brabant -niemen kulttuurimaisemaa, joka on Unescon maailmanperintökohde.

He liikkuivat paljon paikallisbusseilla ja taksilla.

– Bussilla liikkuminen ei maksanut juuri mitään. Puolen tunnin matkalle tuli hintaa 30 senttiä, Pakarinen kertoo.

Tiheästi liikennöivät bussit – joiden aikatauluja tosin saattoi vain arvailla – olivat näky sinänsä. Pakariselle tulivat niistä etäisesti mieleen Aki Kaurismäen elokuvat.

– Silti saarella on esimerkiksi huippumoderni junaverkosto, joka on avattu vasta jokunen vuosi sitten, Pakarinen kertoo.

Ristiriitaisuudesta kertoo sekin, että peltilaatikkobussien seassa ajeli Ferrareita ja Porscheja. Monet ostoskeskukset olivat Suomen tasoa, mutta kadun toisella puolella saattoi olla hyvin epäsiisteiltä vaikuttavia pikkuputiikkeja.

Taija Pakarinen työskentelee koulutusjohtajana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Savonlinnan kampuksella. Hänen vastuullaan on sosiaali- ja terveysalan yksikkö. Ammattinsa vuoksi häntä kiinnostaa, miten kulloisessakin matkakohteessa on järjestetty esimerkiksi juuri koulutus ja terveydenhuolto.

– Mauritius luokitellaan hyvinvointivaltioksi. Siellä ihaillaan maan ensimmäistä pääministeriä, jolle oli hyvin tärkeää, että koulutus ja terveydenhuolto on asukkaille ilmaista, Pakarinen kertoo.

Mauritiuksen kansainvälinen lentoasema sijaitsee 48 kilometriä pääkaupungista Port Louisista, ja se on nimeltään Sir Seewosagur Ramgoolam International Airport SSR.

Saarella on myös oma yliopisto.

Pakarinen palaa vielä mauritiuslaisten ystävällisyyteen ja luotettavuuteen. Hän uskoo sen kumpuavan heidän pääuskonnostaan hindulaisuudesta.

Pakariset eivät olleet huomanneet, että he olisivat voineet saada 15 prosentin alennuksen ensimmäisestä majapaikastaan varatessaan huoneen suoraan guest housen omilta verkkosivuilta.

– Niinpä paikan omistaja antoi meille saman alennuksen pyytämättä paikan päällä, Pakarinen sanoo.

Hänen mukaansa hieno ele kertoo myös siitä, ettei saarella osata vielä aivan hyödyntää turismia.

– Potentiaalia olisi vaikka kuinka, mutta jopa matkamuistomyymälä suljettiin nenän edestä, kun sulkemisaika tuli, Pakarinen sanoo hiukan huvittuneena.

Hän on muualla tottunut, että turisteilta otetaan kyllä rahat pois vastaavassa tilanteessa.

Mauritiusta ei siis ole turismilla pilattu, ainakaan vielä. Pakarinen uskoo, että saari pysyy turvassa massoilta syrjäisen sijaintinsa ansiosta.

65

Mauritius on 65 kilometriä pitkä ja 45 kilometriä leveä saari.