"Joillekin oli sanottu, että älä jää lähihoitajaksi" – Nuoret naiset ovat huolissaan työoloista jo opintojen aikana

Nuoret naiset haluavat tulevalta palkkatyöltään muutakin kuin toimeentulon. He haaveilevat emotionaalisesti palkitsevasta ja omien arvojensa mukaisesta työstä. Työstä, jolla on merkitystä.

Samaan aikaan moni heistä on huolissaan siitä, löytyykö sellaista työpaikkaa koskaan.

Tämä käy ilmi sosiologi, tutkija Emma Lambergin, 31, tammikuussa Turun yliopistossa tarkastetusta väitöskirjasta. Lamberg tutki lähihoitajiksi ja media-alalle valmistuvien naisten ajatuksia ammattiin valmistumisen kynnyksellä.

Lamberg muistuttaa, että työ on nykyisin persoonan jatke, ei ainoastaan reitti sosiaaliseen nousuun. Työtä lähestytään mielihyvän ja nautinnon lähteenä.

– Työtä ei enää tehdä pelkästään käsillä, vaan myös päällä ja sydämellä.

Lambergin haastattelemat hoitoalan opiskelijat olivat havainneet, että lähihoitajan työ on kovin erilaista kuin he olivat kuvitelleet. Käytännön kokemusta he olivat saaneet työssäoppimisjaksojen ja kesätöidensä aikana.

Opiskelijat kokivat, että he eivät ennättäneet tehdä ihmisläheistä työtään niin hyvin kuin olisivat halunneet. Aikataulu saneli työpäivän kulun, eikä hoidettavia ennättänyt kohdata rauhassa.

Vaikka hoito-alan opiskelijat olivat huolissaan tulevasta työssä jaksamisestaan, he pitivät työtään yhteiskunnallisesti merkittävänä ja mielekkäänä.

– Moni pelkäsi kuitenkin joutuvansa tekemään hoitotyötä liukuhihnatyönä, Lamberg sanoo.

Opiskelijoiden pohdintoihin vaikuttivat myös pitkään alalla olleiden hoitajien katkeransävyiset kommentit omasta työstä.

– Joillekin opiskelijoille oli sanottu, että älä vain jää lähihoitajaksi.

Kun työhön on investoinut koko persoonansa, myös kritiikki voi satuttaa.

Emma Lamberg

Lamberg kertoo yllättyneensä siitä, miten pontevasti lähihoitajaopiskelijat jo opintojensa aikana pohtivat, jaksavatko he tehdä tulevaa työtään. Ja jos eivät jaksa, mikä olisi vaihtoehto.

Tätä taustaa vasten Lambergia huolestuttaa hoitoalan akuutti työvoimapula, joka ei näytä helpottavan lähivuosina. Tutkimuksen tulokset kertovatkin hänen mukaansa syvenevästä hoitokriisistä.

– Hoitoalan työolot ovat osasyy alan työvoimapulaan, Lamberg korostaa.

Hän toivoo, että kevään eduskuntavaalien alla puhuttaisiin talouden kestävyysvajeen lisäksi myös hoivavajeesta ja sen seurauksista.

Lamberg muistuttaa, että hoiva- ja sotepalvelut ovat osa sosiaalista infrastruktuuria, joka on olennaista kaikelle yhteiskunnan ja talouden toiminnalle.

Moni Lambergin haastattelemista nuorista lähihoitajaopiskelijoista pohti opintojen jatkamista sairaanhoitajaksi.

– Opiskelijat kokivat, että sairaanhoitajia arvostetaan enemmän kuin lähihoitajia, jotka joutuvat tekemään likaisen työn.

Lamberg nostaa esille myös hoitoalan sisäiset, risteävät hierarkiat. Hän huomasi tutkimuksessaan, että lähihoitajakoulutuksessa ja suomalaiseen kantaväestöön kuuluvien opiskelijoiden puheissa etenkin vanhushoito nähtiin sopivana työnä maahanmuuttajille.

Ajatus siitä, että maahanmuuttajat tekevät ne työt, jotka suomalaisille eivät kelpaa, eli vahvana myös alan sisällä.

Jos hoitoalalla riittää töitä vaikka muille jakaa, media-alalla työpaikat ovat kiven alla.

Lambergin haastattelemat media-alan opiskelijat ajattelivatkin, että heidän oli pakko erottua joukosta eli osattava brändätä itsensä.

Heille työn merkityksellisyys kiteytyi lupaukseen luovasta työstä, jossa voi toteuttaa itseään. He toivoivat työtä, jossa voi sopivasti tuoda omaa persoonaansa esille.

Tulevat journalistit pyrkivät työstämään omia asenteitaan ja kehittämään persoonallisuuttaan entistä itsevarmemmaksi ja tuottavammaksi.

Kokeneemmat journalistit olivat neuvoneet nuoria media-alan opiskelijoita varautumaan työstä tulevaan kritiikkiin. Etenkin naispuoliset journalistit voivat joutua kohtaamaan häirintää ja uhkailua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa riippuen siitä, mistä aiheesta he kirjoittavat.

Alan opiskelijat pohtivat, pitäisikö heidän kovettaa itsensä, jotta iskut eivät osuisi niin kovaa.

– Kun työhön on investoinut koko persoonansa, myös kritiikki voi satuttaa, Lamberg muistuttaa.

Lambergin tutkimuksen aineisto koostuu vuosina 2017 ja 2018 kerätyistä haastatteluista. Haastateltavia nuoria naisia oli 39.

Tutkimukseen osallistuneet opiskelivat sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa koulutuksessa toisella asteella ja media- ja viestintäalan koulutuksessa ammattikorkeakouluissa kolmannella asteella.

Entä Lamberg itse? Kokeeko hän, että tutkimustyössä pystyy tekemään merkityksellistä ja omien arvojen mukaista työtä?

Kyllä, hän vastaa. Toki hän muistuttaa, että tutkimustyössä on omat epävarmuutensa, kuten kiire ja rahoituksen pätkittäisyys.

– Mutta yhteiskunnan tutkiminen tuntuu merkitykselliseltä. Mukavat työkaverit ja yhteisöllisyys tuovat tukea ajoittain paineistettuun työhön, hän pohtii.