Yläkouluissa ja toisella asteella voi perustaa oman harjoitusyrityksen. Niin tekivät Kalle Taskinen, Väinö Karjula ja Venla Hasila.
Yhdeksäsluokkalaisella Kalle Taskisella ei ole hätäpäivää, jos hänestä joskus tulee yrittäjä. Sen voi päätellä siitä, miten hän vastaa vieraan aikuisen eli toimittajan Whatsapp-viestiin.
”Voinko soittaa sinulle kello 14, kun pääsen koulusta?”
Totta kai voit, Kalle. Tämä kertoo yrittäjästä paljon.
Kalle Taskinen, 16, on haminalainen peruskoululainen, joka opiskelee toista vuotta valinnaisena aineena yrittäjyyttä.
Nuori Yrittäjyys ry:n oppimisohjelman aikana nuoret perustavat oikealla rahalla toimivan harjoitusyrityksen eli NY-yrityksen. Näin he saavat käytännön kokemusta yrittäjyydestä ja taloustaidoista.
– Minulle oli jo kahdeksannen luokan keväällä aika selvät sävelet sen suhteen, millainen yrityksestäni tulee, Taskinen kertoo.
Taskisen yrityksen nimi on Fribakiska NY. Se kietoutuu hänen pitkäaikaisen harrastuksensa, frisbeegolfin, ympärille. Taskinen on heitellyt kiekkoja viitisen vuotta ja myös kilpaillut lajissa.
Harjoitusyritys toimii vuoden ajan. Mikään ei estä nuorta yrittäjää jatkamasta toimintaa jollakin tavalla tämänkin jälkeen ja vaikka perustamaan joskus oman toiminimen.
Helmikuussa Suomea on kiertänyt Uskalla yrittää -tapahtumasarja, jonka finaali on huhtikuussa Helsingissä.
Taskinen osallistui tapahtuman semifinaaliin Kotkassa, jossa nuoret esittelivät omia ideoitaan paikallisessa kauppakeskuksessa.
Tapahtumalavalla järjestettiin pitchaus-tilaisuus, jossa nuorella yrittäjällä oli 30–60 sekuntia aikaa vakuuttaa kuulijansa siitä, miksi juuri hänen yrityksensä on kiinnostava.
Pitchaamisella tarkoitetaan tiivistä yritysesittelyä, jota voidaan kutsua myös hissipuheeksi.
– Kerroin yritykseni toiminnasta ja lupasin, että siihen tutustumalla päivä on heittämällä parempi, Taskinen sanoo ja paljastaa samalla yrityksensä nokkelan sloganin.
Tuomarit vakuuttuivat Taskisen ideasta ja esiintymistaidoista. Fribakiska palkittiin yhtenä kolmesta yrityksestä, jotka jatkavat kevään finaaliin.
Taskinen tarjoaa Fribakiskan nimissä kolmenlaisia palveluja. Hän pitää kerran viikossa juniorikerhoa ja myy sekä käytettyjä että uusia heittovälineitä. Lisäksi Taskisen – eli Heittokamu Kallen – voi palkata opettamaan frisbeegolfin heittotekniikkaa.
– Yritys on lähtenyt käyntiin paljon paremmin kuin olisin voinut kuvitella, Taskinen sanoo.
Aluksi hän sijoitti omaa rahaa frisbeekiekkojen hankkimiseen.
– Kyllä siihen satoja euroja meni, hän sanoo.
Vanhemmat olivat tietoisia asiasta ja yhdessä pohdittiin, kuinka suuri taloudellinen riski voidaan ottaa.
Taskinen ei ole yrittäjäperheestä, mutta hänen äitinsä Ira Taskinen opettaa kotitaloutta ja yrittäjyyttä – ei tosin omalle pojalleen, vaikka samassa koulussa työskenteleekin. Yrittäjyydestä ja rahasta puhutaan siis paljon kotona.
On oltava ylpeä siitä, mitä on saanut aikaan, ja seistävä asiansa takana.
Kalle Taskinen
– Sekä Kalle että pikkusisko ovat kyllä varmasti kuulleet lukuisia kertoja sen vanhan totuuden, että raha ei kasva puussa, Ira Taskinen sanoo ja nauraa.
Raha-asioista puheen ollen. Miltä niiden hoitaminen 16-vuotiaana tuntuu?
– Kirjanpito on ehkä se ainoa miinus tässä, Kalle Taskinen myöntää.
Siitä huolimatta Taskinen hoitaa laskut ja muut paperiasiat itsenäisesti.
Frisbeekiekkoihin sijoitetut rahat ovat Taskisen mukaan tulleet takaisin korkojen kera. Nyt hän pystyy jo pyörittämään Fribakiskan toimintaa yrityksen rahoilla. Hän on ostanut uusia kiekkoja ja teettänyt yrityksensä logolla varustettuja vaatteita.
Yrityksellä ei ole omia nettisivuja, mutta aktiivinen Instagram-tili on.
Taskinen sanoo huomanneensa, että yrittäjyyteen pitää todella sitoutua. Asenteen on oltava hyvä.
– On oltava ylpeä siitä, mitä on saanut aikaan, ja seistävä asiansa takana. Silloin muutkin uskovat siihen ja palvelua on helpompi myydä, Taskinen pohtii.
Taskiselle yrittäjyys on ”jopa suhteellisen todennäköinen skenaario” tulevaisuudessa.
– Panostan paljon kouluun ja haluaisin opiskella lakimieheksi. Aika monella lakimiehellä on oma yritys, Taskinen pohtii.
Pienimuotoisen yritystoiminnan jatkaminen kiinnostaa Kalle Taskista. Äiti on muistuttanut poikaansa siitä, että sen avulla voi tienata omaa rahaa opiskeluaikoina.
Hupparissa pitää voida urheilla hikoilematta
Väinö Karjula, 17, kuuluu Huudies NY -nimisen yrityksen perustajiin. Yritys suunnittelee ja teettää urheiluun sopivia huppareita, joissa on kaistale hengittävää kangasta selkäpuolella.
Yritys on perustettu viime syksynä Jämsän kristillisen kansanopiston vuoden mittaisella yrittäjälinjalla.
– Sekä huppareita että urheiluvaatteita on kyllä paljon tarjolla, mutta halusimme tuoda markkinoille hupparin, jossa yhdistyvät sekä hengittävyys että tyylikkyys, Karjula kuvailee.
Tavalliset collegekankaiset hupparit ovat hänen mukaansa yleensä aivan liian kuumia liikuntaan.
Kankaiden valinta ja kaavojen teko vei nuorilta aikaa.
Koska Huudies-hupparissa on kahta eri kangasta, niiden oli oltava pesuominaisuuksiltaan yhteneväiset.
Lakanakankaasta tehty koemalli puolestaan osoitti, että hupparin pituutta, hupun muotoa ja hihoja piti vielä muokata ennen kuin optimaalinen malli löytyi. Hengittävä osuus sijoitettiin selkäpuolelle.
Nuoret leikkasivat kankaat itse ja lähettivät palaset jyväskyläläiseen ompelimoon viimeisteltäväksi.
Karjulan mukaan kaikki tähän mennessä valmistetut 35 hupparia ovat menneet kaupaksi.
– Moni tuntuu arvostavan sitä, että hupparit ovat Suomessa tehtyjä, Karjula toteaa.
Neljän yrittäjänuoren ryhmään kuuluvat jyväskyläläisen Karjulan lisäksi Anton Nissinen, Ilona Laivamaa ja Nousia Sorvari.
Nuoret panivat yritykseen aluksi kiinni satasen per henkilö, jotta saivat materiaalit ostettua. Yrityksen osake maksoi 10 euroa kappale ja kukin osti niitä kymmenen.
Yhteensä 400 euroa ei aivan riittänyt, vaan kukkaron nyörejä oli löysättävä lisää. Nyt kaikki yritykseen sijoitetut rahat ovat tulleet takaisin ja uusi kangaslähetys tilattu.
– Niistä saadaan tehtyä noin 40 hupparia, Karjula kertoo.
Neljän nuoren yritys valmistaa vegaanisia palasaippuoita
Venla Hasila, 17, opiskelee Hämeenlinnan lyseon lukiossa luovan yrittäjyyden linjalla. Opintoihin kuuluu automaattisesti Vuosi yrittäjänä -kurssi.
Kurssin aikana Hasila ja hänen opiskelutoverinsa Siiri Käki, Emma-Reetta Lötjönen ja Veeti Järvenpää ovat perustaneet Kupla NY -nimisen yrityksen. Se valmistaa vegaanisia palasaippuoita. Tuotteet pakataan ylijäämämateriaaleihin.
– Tuotteita on kolme, ja ne eroavat toisistaan tuoksultaan ja koristeluiltaan, Hasila kertoo.
Yritys toimii vuoden, jonka jälkeen se Hasilan mukaan todennäköisesti lopettaa toimintansa ainakin tässä muodossa.
– Totta kai voimme halutessamme jatkaa, mutta yritysmuodon täytyy sitten olla toinen.
Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi toiminimen perustamista.
Nuoret valmistavat saippuat valmiista saippuamassasta, johon he lisäävät tuoksut ja värit, ja jonka he muotoilevat kauniiksi. Alkupääoma on pantu likoon omasta pussista, mutta se on tullut jo takaisin myynnin ansiosta.
Kupla NY:lle sesonkia oli joulunalusaika. Nuoret yrittäjät myivät tuotteitaan koulun järjestämissä tilaisuuksissa, joista niitä ostettiin paljon pukinkonttiin.
Hasilan molemmat vanhemmat ovat yrittäjiä, joten hän on nähnyt yrittäjyyden edut – ja riskit.
– Yrittäjällä on usein vapaus tehdä työtään missä ja milloin haluaa. Olla itsensä pomo, Hasila sanoo.
Toisaalta etenkin yksinyrittäjänä on suuressa vastuussa kaikesta.
– Jos tapahtuu jotakin, se maksetaan omasta pussista.
Koulun yrittäjäkurssin aikana Hasila oivalsi, että yrittäjyys kysyy kärsivällisyyttä. Matka ideasta valmiiksi tuotteeksi on yllättävän pitkä.