Jalkapallo: HPS:n naisten edustusjoukkue pelaa ensimmäistä vuotta Kansallisessa liigassa.
– Nousu oli jotain käsittämätöntä, harrastesarjasta pääsarjaan. Olen pelannut seurassa lapsesta asti muutamaa vuotta lukuun ottamatta. Ennätin jopa lopettamaan jalkapallon muutamaksi vuodeksi, kunnes palasin kasvattajaseuraan, kapteeni Aino Lehtinen sanoo innostuneena.
HPS:n naisten nousu pääsarjaan oli satumaista. Väkevä ja paikallisesti toimiva Helsingin Palloseura on amatööriseura, vaikka liikuttaakin yli tuhatta lisenssipelaajaa Pakilan, Paloheinän ja Oulunkylän alueella.
– Meillä pelaajat eivät saa palkkaa pelaamisesta. Hyppy tähän sarjaan on ollut äärimmäisen iso. Meillä pelaajat käyvät töissä tai opiskelevat, valmentaja Toni Anttila kertaa.
HPS haki nousua kolmisen vuotta, viimeiset kaksi vuotta tosissaan. Viime kaudella joukkue hävisi vain yhden ottelun.
– Olin aiemmin toiminut apuvalmentajana, 2019 aloitin vastuuvalmentajana. Nousuprojektin pohjaksi luotiin selvät tavoitteet: ensin luodaan hyvä ympäristö urheilulle, sen jälkeen ollaan Ykkösen paras seura, Anttila muistelee.
– Ykkösessä tasoerot ovat valtavat; ottelut voivat päättyä kymmenen maalin eroon. Välillä tuntui, että peleissä ei ole mitään järkeä, kapteeni Lehtinen todistaa.
Tiesimme, että alku on hankalaa.
Nousu Kansalliseen liigaan jopa laski seuran matkakustannuksia. Ykkössarjassa joutuu istumaan bussissa enemmän kun Kansallisessa. Pääsarjan kymmenestä joukkueesta peräti kuusi seuraa on Uudeltamaalta.
Sarjan alku ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Kolmessa ensimmäisessä ottelussa on tullut tappio, ja maaliero on tuskaiset 1–14.
– Tiesimme, että alku on hankalaa. Toki, joukkueemme on myös uudistunut paljon. Meillä on nuoria pelaajia, jotka pelaavat ensimmäistä vuottaan aikuisten pelejä. Sarja on pitkä, nostamme vielä paljon tasoamme, Anttila uskoo.
HPS on alueellaan vahvasti näkyvä ja vaikuttava. Seurassa on 29 joukkuetta, joista peräti 18 on juniorijoukkueita. Se on Palloliiton eteläisen alueen seitsemänneksi suurin seura, jossa on seitsemän työntekijää. Vapaaehtoisia valmentajia on jopa 90.
Tällä hetkellä naiset joutuvat pelaamaan pelinsä evakossa Musta-Pekka -areenalla. Juhannukseen mennessä kentän uudistettujen sosiaalitilojen ja noin 400 henkeä vetävä katsomon pitäisi olla valmiit.
Joukkue voi jatkossa pelata pelinsä aidosti kotiympäristössään.
– Tämä alue toimii kuin hyvä perhe. Täällä kaikki tuntevat kaikki, ja tukevat toisiaan – täällä on uskomattoman lämmin ja hyvä fiilis valmentaa ja olla, vastuuvalmentaja Anttila kehuu toimintaympäristöään.
Lue vielä:
Naisten futiseuro on 0,03 euroa – "Puhetta riittää, toimijoita on melko vähän"
Naisten urheilu mukaan television merkittävien tapahtumien listalle