Kaikilla tulisi taustastaan riippumatta olla oikeus hyvään ja tulojansa vastaavaan asumiseen. Valitettavasti kuitenkin erityisesti pääkaupunkiseudulla asumisen menot syövät leijonanosan tavallisen palkansaajan ja pienituloisen eläkeläisen tuloista.
Vuoteen 2010 verrattuna asuntojen hinnat ovat nousseet pääkaupunkiseudulla neljänneksen, kun samalla aikavälillä pääkaupunkiseudun ulkopuolisessa Suomessa hintojen nousu on ollut vain kahden prosentin luokkaa. Asuntojen kysyntä ja liian vähäinen tarjonta luovat myös kohtaanto-ongelman, joka vaikuttaa koko Suomen talouskasvun veturina toimivan alueen hyvinvointiin. Yritysten kasvuedellytykset heikkenevät, kun työvoimaa ei ole riittävästi tarjolla.
Siksi onkin tärkeää, että Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi marraskuussa kaupungin asuntotuotantotavoitetta nostavan AM-ohjelman. Ohjelman myötä Helsingin asuntotuotantotavoite on jatkossa 8000 uuden asunnon rakentaminen vuosittain. Tavoitetason nostaminen on jatkumoa 2010-luvulla käynnistyneeseen pyrkimykseen vastata kasvavaan asuntotarpeeseen. SDP on ajanut vuosikymmenten ajan asuntotavoitteen nostamista kunnianhimoiselle tasolle, sillä vain siten pystymme pitämään asuntojen hintojen nousun kohtuullisena ja varmistamaan pääkaupungin kasvun edellytykset.
Vuokra-asuminen on Suomessa eurooppalaisittain verrattuna kohtuuttoman kallista. Etenkin pienituloiset vuokralaiset, jotka maksavat markkinahintaista vuokraa pääkaupunkiseudulla ovat erittäin tiukoilla toimeentulon kanssa. Siksi tarvitsemme myös julkisesti tuettua, kohtuuhintaista asumista. SDP:n tavoitteesta Helsinki nostaakin Ara-vuokra-asuntotuotannon määrää, jotta yhä useammalle olisi tarjolla omakustannusperusteista vuokra-asumista.
Vaikka kaupunginosien eriytymiskehitys on Suomessa edelleen kansainvälisesti verraten maltillista, on meillä havaittavissa selkeitä merkkejä pääkaupunkiseudun asuinalueiden välisten erojen kasvusta. Lähiöitä onkin syytä kehittää kokonaisvaltaisesti niin, että palvelut, työpaikat, virkistäytymisalueet ja hyvät liikenneyhteydet ovat ihmisten kotien läheisyydessä. Lisäksi sekoittavalla asuntopolitiikalla eli sijoittamalla vuokra- ja omistusasumista samoihin kaupunginosiin on tärkeä rooli tasa-arvoisen kaupunkikehityksen ohjaamisessa. Hyväksytyssä AM-ohjelmassa panostetaankin SDP:n tavoitteiden mukaisesti lähiöalueiden kokonaisvaltaiseen kehittämiseen, erityisesti Malminkartano-Kannelmäen, Malmin ja Mellunkylän alueilla.
Eveliina Heinäluoma
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu (sd.)