Joku saattoi hieraista silmiään, kun Kauppalehti hiljattain (27.11.) uutisoi Maailmanpankin ja OECD:n laskelmista, joiden mukaan henkeä kohti laskettu bruttokansantuote on Varsovassa, Bratislavassa ja Prahassa korkeampi kuin Helsingissä. Tieto tuntuu sotivan intuitiota vastaan: onhan keskipalkka Suomessa n. kolminkertainen verrattuna Puolaan, Slovakiaan ja Tshekkiin.
Tuumataanpa. Helsinki, Varsova, Bratislava ja Praha ovat pääkaupunkeja ja maidensa talous-, kulttuuri- ja opiskelijaelämän keskuksia. Myös elinkustannukset ovat niissä korkeammat kuin muualla kyseisissä maissa. Normaalissa maailmassa tällaisiin keskuksiin muuttaa ihmisiä, joilla on riittävästi tuloja asumiseen ja elämiseen, ja – toisin päin – niissä asuvilla ihmisillä on voimakas kannuste, suoranainen pakko, tehdä töitä ja hankkia tuloja.
Tämä normaalimaailman dynamiikka toimii Varsovassa, Bratislavassa ja Prahassa. Niihin muuttaa ja niissä asuu ihmisiä, jotka käyvät töissä ja ansaitsevat rahaa. Suurimmalla osalla on (suomalaisittain) vaatimaton palkka, mutta kun työllisyysaste on korkea, myös bkt/henkilö on korkea. Asumisen hinta määräytyy näissä kaupungeissa markkinaehtoisesti: asunnoista ei voi pyytää korkeampaa vuokraa kuin mitä asukkaat pystyvät tuloillaan maksamaan.
Helsingissä dynamiikka sotketaan yhtäältä avokätisellä ja asumisperusteisella sosiaaliturvalla ja toisaalta avoimilla rajoilla. Helsinkiin voi muuttaa ilman työstä saatavia tuloja, koska Kelan piikki on auki. Helsingin ”muuttovoitto” koostuu pääosin vieraskielisestä väestöstä, josta erittäin suuri osa on työelämän ulkopuolella tai alityöllistettynä ja siksi kokonaan tai osittain tukien varassa. Ne helsinkiläiset, jotka ovat kokopäivätöissä, kyllä ansaitsevat varsin hyvin verrattuna verrokkikaupunkien palkansaajiin, mutta henkeä kohti laskettavia tuloja vetää alaspäin se kasvava massa, joka maksattaa elämisensä muilla.
Helsingin houkuttelevuus on heikko sekä kansainvälisten osaajien silmissä että verrattuna Suomen muihin kaupunkeihin. Syitä kannattaa pohtia. Maahanmuutolla ja asumistuilla turvotettu vuokrataso, väkivaltaiset katujengit ja segregoituvat asuinalueet ja koulut tuskin houkuttelevat niitä, joilla on varaa äänestää lompakollaan.
Jussi Halla-aho
Kirjoittaja on kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (ps.)