Pertti Rassi pyydysti miljoona koppakuoriasta omalta pihaltaan – "Kerran katselin kokoelmaani ja huomasin, että ei helkkari, mikä mulla on"

Jos sä ryyppäät niin ryyppää kunnolla, Pertti Rassi sanoo.

Rassi on toteuttanut intohimoisesta elämänasenteestaan kumpuavaa mottoaan, sillä hän on pyydystänyt harrastuksekseen miljoona kovakuoriaista Espoon Tontunmäessä sijaitsevan rivitalokotinsa takapihalta. Aikaa tämä on ottanut vajaan neljännesvuosisadan.

Rassin järjestetyn kovakuoriaiskokoelman koko on noin 100 000 yksilöä, ja siihen kuuluu 1157 erilaista kotipihalta löytynyttä kovakuoriaislajia.

Suomessa uusia lajeja Rassi on löytynyt toistakymmentä.

– Kerran katselin kokoelmaani ja huomasin, että ei helkkari, mikä mulla on. Olin löytänyt kääpiökuoriaisten heimoon kuuluvan lajin, josta tunnetaan maailmalta alle kymmenen yksilöä. Lajia hädin tuskin näkee silmällä. Se on 0,3–0,4 millimetrin kokoinen, Rassi innostuu.

Rassi on löytänyt myös yhden Euroopassa uuden lajin.

– Koskaan ei tiedä, millä oksalla piru istuu, hän toteaa.

Rassin kiinnostus kovakuoriaisiin virisi 1980-luvulla, kun hän veti ympäristöministeriössä uhanalaisten lajien suojelutoimikuntaa. Tuolloin hän aloitti kovakuoriaisten pyydystämisen.

Rassin mukaan noin puolet Suomen eliölajeista on sellaisia, ettei niiden uhanalaisuutta pystytä edes arvioimaan. Hän veti myös vuosina 1990, 2000 ja 2010 tehdyt uhanalaisuusarvioinnit ja oli mukana viimeisessä arvioinnissa.

– Kehitys on ollut monien lajiryhmien kannalta huolestuttavaa. Lajien väheneminen ei ole pysähtynyt, Rassi sanoo.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät myös kovakuoriaisissa.

– Ilmastonmuutos tuo tänne uusia lajeja ja toisaalta monien lajien kannat heikkenevät. Nämä nyt tapahtuvat monet muutokset tekevät tästä niin kiinnostavaa, Rassi kertoo.

Pyydystysinto kasvoi, kun Rassi muutti perheineen vaimonsa lapsuudenkotiin 1997 ja Gräsanojan varren puistoalueeseen rajoittuva piha alkoi paljastua mansikkapaikaksi.

Rassi viritti lehtikompostin reunoille ikkunapyydyksiä ja maahan pyydyspurkkeja ja alkoi saada tyhjennyksillään jopa tuhansia kovakuoriaisia.

–  Se, että puistoalueelle on jätetty lahopuita on yksi suurimmista syistä, miksi täältä on ollut mahdollista pyydystää miljoona kovakuoriaista. Tämä piha on esimerkki siitä, kuinka tärkeää viheralueiden säilyttäminen on.

Biologi ja biodiversiteettifriikki muistuttaa, että lajien runsaus pitää ekosysteemin kunnossa.

– Kun tasapaino säilyy eivätkä mikään lajit pääse runsastumaan liikaa, ei tule katastrofia ihmistenkään kannalta.

Rassi houkuttelee kovakuoriaisia pyydyksiinsä lannoitetta, valoa ja tärpättiä käyttämällä, sillä tieto eri lajien kehityksestä lisääntyy määrää keräämällä.

Rassi pyydystää kuoriaisia myös muualta Suomesta, jotta tietoa kertyisi kaikista luonnonmaakunnista. Suomessa elää noin 3 800 kovakuoriaislajia, joista Rassi on onnistunut pyytämään jo 2 987.

Yksi kovakuoriaislaji on jopa nimetty Rassin mukaan Acrotona rassiiksi.

Rassi löysi lajin, jota ei onnistunut määrittämään ja selvisi, ettei lajista ollut tietoa koko Euroopassa. Kuoriainen nimettiin miehen mukaan, mutta myöhemmin kävi ilmi, että laji oli sittenkin kuvattu aiemmin Japanissa.

Rassi uskoo, että aiemmin ainoastaan toisella puolella maapalloa tunnetut lajit saattavat tulla maahan esimerkiksi rekkojen konteissa.

– Toisaalta Venäjän lajit tunnetaan huonosti ja siellä voi olla mitä vain lajeja.

Harrastus vaatii aikaa ja tarkkuutta, sillä monesti hyönteinen on avattava mikroskoopin alla, jotta lajista päästään varmuuteen.

– Lajin määrittäminen perustuu sukuelinten avaamiseen. Sukuelimet ovat joka lajilla erilaiset, Rassi sanoo.

Osa Rassin viimevuotisesta saaliista on vielä pakastimessa odottamassa erottelua roskista ja muista hyönteisistä. Roskista erotettuja kuoriaisia hänellä on sadoissa filmipurkeissa odottamassa alkoholiliuoksessa käsittelyvuoroaan.

Keräilyn hän aikookin jättää tänä vuonna vähemmälle.

– Haluan määrittää nämä kaikki, jotta nämä eivät ole kuolleet turhaan. Pikkuisen stressiä on ja omaatuntoa kolkuttaa, kun olen kerännyt, enkä ole ehtinyt kaikkea vielä käsitellä, Rassi tunnustaa.

Osan keräämistään kuoriaisista Rassi on jo luovuttanut eläinmuseoon.

Sinne Rassi aikoo aikanaan luovuttaa kokoelmansakin.

– Haaveet ovat täyttynet, Rassi sanoo.

– En olisi aloittaessani uskonut, että lajimäärä nousee näin korkeaksi.

Koppakuoriaiset eivät suinkaan ole ainoita, joihin Rassi on hurahtanut.

Kymmenen vuotta meni monni-innostuksessa, jolloin kotona oli reilut kymmenen akvaariota. Monneista hän on kirjoittanut kaksi kirjaakin ja satakunta artikkelia.

– Innostuin monneista. Ne ovat niin älykkäitä kaloja. Luulen, että ne tunsivat minut ulkonäöltä. Kun ne näkivät minut ruokapurkki kädessä, ne olivat heti ruokinta-aukolla. Kun naapurin lapset tulivat lähelle, ne sen sijaan menivät piiloon.

Nuorempana Rassin intohimona olivat linnut ja erityisesti varpuset. Rassi laskee rengastaneensa aikoinaan noin 50 000 lintua.

– Varpuset taantuivat niin, että ne ovat nyt uhanalaisten luettelossa. Näin, että linnut sairastivat ja otin niitä pakkaseenkin. Hävettää etten tutkinut niitä. En ole koskaan päässyt yli varpusten häviämisestä.