Monikaan Riihimäellä ei tiedä, että Riihmieen varuskunnan alueella sijaitsi vuonna 1918 lähes 8 500 punavangin vankileiri.
Kansalaissodan voittaneiden valkoisten perustamalla leirillä kuoli tuhatkunta punaista.
Juuri tiedon puute sai riihimäkeläisen Pentti Auvisen kirjoittamaan aiheesta kirjan.
– Ajatus teoksesta alkoi itää, kun kokosin materiaalia Valtakunnallisen Työväentalomuseon vuoden 2018 kesänäyttelyä Elämää 1918: ja vuoteen liittyviä tapahtumia varten, hän kertoo Aamupostin haastattelussa.
Aineistoa oli kirjoittajan mielestä raskasta käydä läpi. Silti se oli tehtävä. Auvinen toivoo kirjan toimivan esimerkkinä ja varoituksena tuleville polville.
– Antakaa anteeksi, mutta älkää unohtako, hän neuvoo Aamupostissa.
Riihimäen vankileirillä kuolleista tuhannesta vangista 141 oli teloitettuja. Loput kuolivat sairauksiin, kuten tuolloin jyllänneeseen espanjantautiin, ja ruuan puutteeseen.
– Alla oli ensimmäinen maailmansota, joka vaikutti ruuan tuontiin muualta. Lisäksi 1917 koettiin Suomessa katovuosi. Maassa oli oikeastaan lähes nälänhätä, Auvinen kertoo.
Leirin muonitus oli mitoitettu 6 000–7 000 vangille, vaikka todellisuudessa heitä oli miltei 8 500.
Auvinen kertoo, ettei kirjaa tehdessä tullut vastaan varsinaisia yllätyksiä.
– Yllättävää oli lähinnä se, että Suomi toipui kansalaissodasta suhteellisen nopeasti. Teollisuus tarvitsi työväkeä ja työntekijät töitä, se kai oli päällimmäisenä syynä, hän pohtii kysymystä, joka on askarruttanut monia muitakin tuosta aikakaudesta kiinnostuneita.
– Se oli yksi luku Suomen ja Riihimäen historiassa, eikä saman toivota koskaan tapahtuvan uudelleen. Mutta asia on hyvä tiedostaa, puolin ja toisin, Auvinen toteaa.
Tämän jutun julkaisi ensin Aamuposti.