Helsingissä asuinalueiden eroja on jo vuosia tasattu positiivisen diskriminaation rahoilla. Aluksi sitä maksettiin kouluihin, jos alueella esimerkiksi oli työttömyyttä ja väestön koulutusaste matala. Sittemmin rahaa on annettu myös päivähoitoon erityisesti Itä- ja Koillis-Helsinkiin.
Valtuutettu Fatim Diarra (vihr.) on tehnyt talousarvioaloitteen pd-rahan kasvattamiseksi varhaiskasvatuksessa 5 miljoonalla ensi vuoden budjettiin.
Kasvatuksen ja koulutuksen toimialan vastauksen mukaan määrärahaa on jo kasvatettu 10 vuodessa 350 000 eurosta 1,3 miljoonaan. Lautakunta jätti aloitteen vielä pöydälle tiistain kokouksessaan.
Jakomäkeläislähtöinen Diarra taustoittaa HU:lle syitä, miksi positiivisen diskriminaation määrärahoja tulisi kasvattaa.
– Nyt kun Helsingissä on lisätty opetukseen kieliä ja lisää sitä ja tätä, niin se ei auta sitä porukkaa, joka on vaarassa tipahtaa, kun kotona ei osata auttaa läksyissä tai oma kielitaito ei ole riittävää.
– Kaikenlaista herkkua ja kivaa on tuotu hyvinvoivalle keskiluokalle, joka kyllä pärjää muutenkin, mutta kuka pitää huolta, että Itä-Helsingin pojat eivät putoa kelkasta, Diarra vertaa.
Hänen mielestään varhaiskasvatukseen pitäisi edelleen lisätä henkilökuntaa.
– Meillä on päiväkotiryhmiä, joissa yli puolet lapsista puhuu muuta kuin suomea äidinkielenään.
Diarran mukaan ryhmiin tarvitaan aikuisia, jotka varmistavat, että kaikki oppivat suomea niin hyvin, että kouluttautuminen on mahdollista. Hän korostaa, että tarvitaan kohdennettuja toimia, koska alueetkaan eivät ole samanlaisia.
– Sama kenkä ei sovi kaikille. Helsinki on heterogeeninen kaupunki.
– Myös sellainen ajatus, että joku ”kieliryhmä X” ei koskaan opi tai pääse kiinni työelämään on naurettava. Isäni on kotoisin Malista, joka on yksi Afrikan köyhimpiä maita, ja hän on Suomessa psykiatri. Ihmisestä voi tulla vaikka mitä, kun siihen annetaan mahdollisuudet. Jos verrataan EU:n tilastoihin, niin meillä esimerkiksi toisen polven maahanmuuttajien jatkaminen korkeakoulutukseen on vähäisempää kuin keskimäärin, Diarra huomauttaa.
– Toki tämä vaatii myös uskallusta poliitikoilta. Että ei hyväksytä tilannetta, jossa maahanmuuttajataustainen äiti ei osaa suomea eikä osaa tukea lapsiaan koulunkäynnissä. Diarra jatkaa.
Suomea ja ranskaa puhuva, ja nuorena lukivaikeuksista kärsinyt Diarra toteaa saaneensa paljon tukea opettajaltaan perheen muutettua Munkkivuoreen. Tätä Diarra pitää aivan ratkaisevana oman elämänsä kannalta.
– Siksi varmaan vähän paasaankin näistä asioista, hän naurahtaa.
– Jos luokassa monella on haasteita ja resursseja ei ole, niin apua saavat ne, joilla on eniten ongelmia. Se on oikein, mutta väärin on se, että hieman hitaammat tai villimmät ovat sitten väliinputoajia. Ongelmien korjaaminen myöhemmin maksaa paljon enemmän.