SINKKUELÄMÄ Sinkkublogaaja Henriikka Rönkkönen kannustaa unohtamaan pitkäkestoisen viestittelyn tapailun alussa.
Monille nykypäivänä deittaileville seuraava tilanne lienee tuttu.
Tinderistä tai muusta deittisovelluksesta löytyy kiinnostava tyyppi, viestittely lähtee liikkeelle kiivaana ja romanssi alkaa kehkeytyä. Muutaman kuukauden kuluttua toinen osapuoli kuitenkin hiljalleen lopettaa viestittelyn ja lopulta katoaa kokonaan. ITempputunnetaan myös "ghostaamisena"
Sinkkublogistaan tunnettu Henriikka Rönkkönen tunnistaa myös ilmiön ja uskoo sen syynä olevan usein melko sama.
–Esimerkiksi Tinderissä viestitellessä kumppanista luodaan sellainen fantasia. Viestittelyn jatkuessa alat nähdä itsesi jo onnellisesti yhdessä tämän tyypin kanssa, vaikka et tiedä hänestä oikeasti yhtään mitään.
– Sitten kun tapaaminen tulee, niin helposti saattaa pettyä kun se fantasia ei vastakaan täysin todellisuutta. Tosi monilla tuntuu olevan sellainen kolmen kuukauden sykli, jossa paahdetaan ensin kaasu pohjassa hirveällä tahdilla, kyllästytään ja aloitetaan selailu alusta.
Rönkkönen on itse ollut sinkkuna nyt yhdeksän vuotta ja kertoo käyttävänsä Tinderiä enää harvoin. Ja silloin kun käyttää, mukana on tietty kaava.
–Jos käytän Tinderiä, menen treffeille samalla viikolla tai sitä seuraavalla. Jatkuva viestittely ei ole minua varten. Olen muutenkin hidas syttymään ja viestitellessä tulee sellainen olo, että se toinen on siinä 24/7. Se ahdistaa minua. Nykyään vielä näkee onko toinen nähnyt viestisi ja se on mielestäni ollut huono juttu, joka lisää vaan ahdistusta.
–En ole vielä tavannut ihmistä, jonka kanssa voisi vaan sanoa, että nähdään ensi viikolla sopimatta sen tarkempaa aikaa. Haluaisin kirjeet takaisin treffailuun, nainen nauraa.
Rönkkönen tosin toteaa, että ei itse ole juurikaan käynyt treffeillä. Aika on mennyt muihin asioihin, kuten vaikkapa kirjailijan uraan.
Naisen suosittu esikoisromaani Mielikuvituspoikaystävä sai maaliskuun alussa jatko-osan nimeltä Bikinirajatapaus. Rönkkönen pohtii kirjassa jälleen sinkkuuden ja deittailun kummallisuuksia.
–Ensimmäisen kirjan jälkeen olin ihan varma, että en kirjoita sinkkuudesta enää sanaakaan. Sitten tuli kuitenkin sellainen olo, että jotain jäi hampaankoloon.
Sinkkublogin ja kirjojen myötä Rönkkönen on saanut uskollisia faneja. Ja muutaman treffipyynnönkin.
–Eniten minulle viestiä laittavat naiset, mutta aina välillä tulee joku treffeille haluava mies. Suhtaudun siihen vähän vaikeasti, sillä enhän minä tiedä heistä mitään. Jos menee fanin kanssa treffeille ja hän valmiiksi katsoo sinua niin kuin se emoji jolla on sydämet silmissä, niin onhan se vähän kiusallista. Todennäköisesti hänellä on päässään minusta kuva, johon en välttämättä pysty vastamaan.
Kirjailija painottaa, että ei yritä esiintyä minkäänlaisena sinkkuuden asiantuntijana tai neuvoa muille kuinka pitäisi elää.
–Tekstini ovat enemmän olleet aina vertaistukea. Kun joku makaa suihkussa sikiöasennossa itkemässä tyypin perään, jonka oli tuntenut kaksi päivää, hän saattaa ajatella sen olevan kauhean noloa. Sitten kun lukee kirjasta tai blogista, että ai tuollekin kävi noin, niin tietää ettei ole yksi. Sellaista palautetta olen ainakin saanut.