Tarmo, 69, lainasi jopa pyörätuolia, että pystyi auttamaan naapuriaan – palkittiin nyt Helsingin korkeimmalla tunnustuksella: "Aina voi kysyä, mitä kuuluu"

Viisi vuotta Pohjois-Haagassa ja lähemmäs 40 vuotta Helsingissä asunut Tarmo Kontunen, 69, on eläkkeellä, mutta tekemistä riittää.

Normaaliaikana mies käy usein Hopeatien palvelutalossa auttamassa esimerkiksi tiskien keräämisessä tai asukkaiden ulkoilutuksessa.

Nyt kun palvelutalo on kiinni, hän tapaa lähes päivittäin naapurissaan asuvia ystäviksi muodostuneita ikäihmisiä ja auttelee milloin missäkin.

– Jos joku esimerkiksi sanoo, että televisio on mennyt pimeäksi tai lamppu on sammunut, käyn katsomassa. Joku ei näe kirjoittaa hyvin, niin autan siinä, kuuntelen myös vähän uutisia toisten puolesta, Kontunen luettelee.

Kun koronakriisi iski, vallilalainen Janne, 36, organisoi vähävaraisille maskijakelun ja riskiryhmäläisille lääketoimituksia – "Kaikkien apu tuli tarpeeseen"

– Olen sanonut, että olen käytettävissä, jos olen paikalla. Puhelinnumeroa en ole jakanut kovin paljoa. Ajattelin, että jos haluan olla yksin, niin sekin mahdollisuus on, etten aja itseäni ihan piippuun, hän jatkaa.

Siksi hän aikoo pitää välillä vapaaehtoistyöstä vapaatakin.

Ei tiedä, miten läheinen suhde siitä kehkeytyy.

"86-vuotias herra kaipaa ulkoilukaveria Pihlajistoon" – Koillis-Helsingissä on kova pula ikäihmisille seuraa pitävistä vapaaehtoisista

Pyyteettömän auttamisen vuoksi Tarmo Kontuselle myönnettiin joulukuun alussa Helsinki-mitali. Kultaiset Helsinki-mitalit ovat kaupungin korkein tunnustus, joiden antamisesta kaupunginhallitus päättää vuosittain. Palkintoperusteissa mainitaan, että Kontunen on lainannut jopa kaupungilta pyörätuolin, että on kyennyt auttamaan naapuria tämän kauppareissulla.

Nuorten kuuntelija ja vanhuksia auttanut vihannesmyyjä palkittiin Helsinki-mitalilla

– Olin kovin yllättynyt. Mutta erittäin tyytyväinen, että yleensäkin tätä vapaaehtoistyötä saadaan esille. Olisi hyvä, että muulloinkin kuin näin korona-aikana, Kontunen toteaa.

Hän on pitänyt ikäihmisiä arvossa jo nuorempana.

– Olen halunnut kuulla historiikkia jokaisen henkilön omasta elämästä. Isovanhemmilta aikanaan myös. Ilman sitä ei oikein ymmärrä, että miksi pitäisi olla kiitollinen tästä päivästä, Kontunen tiivistää.

Hän toivoo, että kaikilta löytyisi edes vähän aikaa naapuruston ikäihmisille.

– Joka päivä on hyvä päivä sanoa vanhukselle ”päivää”. Kysyä, mitä kuuluu tai voiko auttaa jotenkin, kantaa vaikka kauppakassia. Tai ihan vaan jutella. Ei sitä tiedä, miten lämmin ja läheinen suhde siitä kehkeytyy.

Mellunmäkeläinen Teija Jantunen, 34, etsi perhettä, jolle voisi ostaa jouluruoat – Ilmiö on tuttu hyväntekeväisyysjärjestössä: "Ihmisillä on halu viedä apu itse perille ja nähdä sen vaikutukset"

Huhtikuussa firmat lähettivät sairaaloihin ilmaisia energiajuomia ja ruokaa, sitten suomalaisten asenne koronaan muuttui –  sairaanhoitaja Elina kertoo pahenevasta uupumuksesta: "Sitä ajatusta oli vaikea hyväksyä"