Autot: 1980-luvun autoista löytyy sielukkuutta, jota harrastajat rakastavat.
Vuosaarelaisessa parkkihallissa piilee vanhojen autojen aarreaitta. Autoharrastajat Kari Mod ja Timo Rikkonen, jotka ovat Helsingin Seudun Automobiilit ry:n jäseniä, säilyttävät siellä vanhojen vuosikymmenten autojaan.
Rikkoselta löytyy useampi menopeli, mutta rakkaimmaksi osoittautuu rättisitikka eli vuoden 1986 Citroën 2CV.
– Kun autojen maahantuotiyritys Korpivaara lopetti, Suomeen ei tuotu enää tätä automerkkiä. Olen hakenut tämän meidän 2CV-järjestön kautta Tanskasta. Näitä Charleston-mallisia ei oikeastaan paljon ole. Yleensä ihmisillä on yksivärisiä, Rikkonen kuvailee harmaan eri sävyissä olevaa autoa, jonka hän on omistanut vuodesta 1986 saakka.
Parkkihallin toiselta laidalta löytyy Modin 1984 vuosimallin edustusluokan Mercedes-Benz 380 SEL. Auton omistaa Modin Sveitsissä asuva poika Lasse Mod, joka on jättänyt auton isänsä huomaan.
Valkoinen ja pitkänokkainen Mersu on tullut Saksasta Suomeen 2000-luvun alussa. Lasse Mod osti sen vuonna 2008 Oulusta ja vuoden 2019 syyskuussa se hyväksyttiin museoajoneuvoksi.
Modilla ei niinkään ole väliä, minkä merkkinen auto vetoaa eniten, mutta Rikkonen on vannoutunut Citroën-fani. Merkkiä tärkeämpää on kuitenkin auton ikä, sillä kumpikaan ei innostu uusista autoista.
– Ne erottuvat massasta. Kun katsot näitä kaikkia muita autoja täällä, niin ne ovat periaatteessa samaa autoa, Rikkonen toteaa ja vilkuilee parkkihallin muita autoja.
– Tuulitunnelin tulosta, Mod kuittaa ja kertoo, kuinka nuoret tulevat fiilistelemään vanhaa autoa ja kertomaan, miten heidän perheessään tai sukulaisella joskus on ollut auto vuosikymmenten takaa esimerkiksi kuplavolkkari.
– He ovat olleet pienenä sellaisen kyydissä ja haluavat itselleen sellaisen. Siinä on jokin fiilis ja nostalgia, Mod sanoo.
Nuoruuden nostalgiasta 1980-luvun auton hankki myös Kalle Kajala, joka kuuluu Helsingin Automobiilit ry:hyn. Hän on omistanut kuusi vuotta avoautoksi muunnettavan Mercedes-Benz SL 380 -mallin auton vuodelta 1982.
– Olen pikkupojasta asti ollut kiinnostunut mekaanisista laitteista. Aloitin mopoista ja ajokortin saatuani siirryin kunnostamaan huonompi kuntoisia autoja. Olen opiskellut autoinsinööriksi ja minulla on ollut paljon autoja vuosien varrella. Mersu oli tietynlainen unelma-automalli, sillä olin katsonut Dallas-tv-sarjaa, jossa hahmo Bobby Ewing ajoi kyseisellä autolla. Ajattelin, että jos joskus on mahdollisuus niin tuon auton hankin itselleni.
Vanhojen autojen kanssa aistien täytyy olla harjaantuneita. Kun vika yllättää, sen jäljille usein pääsee haistelemalla, tarkkailemalla ja kuuntelemalla. Se kuitenkin tuo oman viehätyksensä harrastukseen, sillä vanhemmat autot ovat melko yksinkertaisia verrattuna uudempiin.
– Vanhoissa autoissa opit löytämään vian. Jos se ei käynnisty, katsotaan saako se virtaa tai polttoainetta. Voi olla, ettei se saa kumpaakaan. Nykyautoissa et tiedä yhtään mitään, kun tietokone ohjaa toimintoja, Mod, joka suurimmaksi osaksi itse huoltaa ja korjaa vanhat autonsa, selvittää.
Myös Kajala korjaa itse autojaan ja kokee sen osana harrastuksen viehätystä.
– Ei se ole mikään kallis auto tai maksa omaisuuksia, mutta ei minulla olisi sitä varaa pitää, jos koko ajan pitäisi käyttää korjaamolla huolettavana. Vanhassa autossa on se hyvää, että sitä voi itse kunnostaa, hän sanoo.
Rikkonen, jonka aistit ovat harjaantuneet tunnistamaan vanhan auton vian, jakaa vitsaillen neuvon:
– Vanhoissa autoissa kaikista rasittavinta on hyvä kuulo, hyvä hajuaisti ja hyvä näkö. Parempi pistää radio kovalle, ettei kuule kaikkea, hän naurahtaa.
