Kulttuuri: Peppukuvista tehtävän kirjan on tarkoitus ilmestyä ensi keväänä.
Mies seisoo teatterin lavalla selkä valokuvaajaan päin ja kysäisee:
– No niin, otanko housut jo pois?
– Odota vielä hetkinen, vastaa Samuli Arkko.
– Eli takapuolta minuun päin, kameraan päin, neuvoo Jenny Albrecht.
PerSe-nimellä kulkevassa valokuvahankkeessa kangasniemeläiset valokuvausalan opiskelija Albrecht ja kirjailija, kulttuurintutkija Arkko kiertävät kuvaamassa takapuolia Etelä-Savossa ja myös muualla Suomessa.
– Millä nimellä te nyt nimitätte tätä, mitä tässä nyt tänään kuvataan, kysyy Arkko Helsingin Sörnäisissä sijaitsevassa Teatteri Kultsassa, jossa muutamat teatteriharrastajat paljastivat pyllynposkensa valokuvaajalle.
Rakkaalla ruumiinosalla on monta nimeä:
– Pylly, takapuoli, perse, sanoo yksi kuvattavista.
– Perse on ihana sana. Siitä tulee mieleen sellaiset ihanat, pyöreät kiinniotettavat pyllynposket, toteaa toinen.
Albrecht ja Arkko kertovat kuvanneensa tänä kesänä paljon ulkona, ja kirkas auringonpaiste, jota tänä kesänä on riittänyt, aiheuttaa omia hankaluuksiaan kuvien valotukseen.
– Olen oikein jo kaivannut sisällä kuvaamista. Tämä on myös ensimmäinen teatteritilamme, jossa olemme kuvaamassa, Albrecht sanoo.
Katri Valan puiston uumenissa väestönsuojatiloissa sijaitseva Teatteri Kultsa oli helteisellä säällä myös mukavan viileä kuvauspaikka.
– Ajatuksen perseiden kuvaamisesta sain varmaan kymmenkunta vuotta sitten. Teimme silloin luontokuvakirjoja, ja mieleen juolahti, että miksei sitä voisi tehdä kuvakirjaa vaikka ihmisten perseistä, kertoo Arkko.
Viime vuonna hän jutteli aiheesta Albrechtin kanssa, ja he laittoivat hankkeen alulle. Se sai Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahastosta 22 000 euroa kehopositiivisen valokuvanäyttelyn ja -kirjan toteuttamiseen. Kulttuurirahasto on yksityisin varoin toimiva säätiö.
– Tavoitteena on saada kuvatuksi 70–100 takapuolta. Tässä vaiheessa kesää näyttää siltä, että 100 tulee täyteen jo elokuussa, Arkko arvelee.
Takapuolensa kuvauttaneet voivat olla mukana hankkeessa nimettömänä tai nimellä. Jo otettujen kuvien joukkoon mahtuu myös ryhmäkuvia ja kuvia pariskunnista sekä ystävyksistä.
– Vastaan on tullut muotoja ja muodottomuutta laidasta laitaan. Aika monen kuvatun asenne ja ajatus omasta takapuolesta on ollut vähän sellainen, että "minulla on vain tällainen suomalaisen rodun lättäperse. Silti se on minun perseeni, ottakaa vaan kuva", Arkko kertoo.
Kuvauksiin osallistuminen on ollut osalle voimaannuttava, ellei peräti terapeuttinen kokemus.
– Olipa keho sitten millainen tahansa, ei sitä tarvitse peitellä tai hävetä.
Kultsasta kuvauksiin osallistunut mies sanoo niistä seuraavasti:
– Se oli valokuvausta, ei sen kummempaa. Joskus on vaatteet päällä, joskus ei. Harvapa sitä on tyytyväinen omaan kehoonsa, mutta jos sitä edes jollakin tapaa sietää, niin ei sitä sitten arastele.
Alastomuus on intiimi ja arkakin asia.
– Saunassa se ei ole mikään ongelma. Jos taas kadulla tulee alaston ihminen vastaan niin kyllä sitä hätkähtää. Ajattelee, että hän tarvitsee apua, että hänellä on jotain pielessä, mies jatkaa.
