Avustus: Tuetut lapset pärjäävät koulussa ja osa on jo yltänyt maisteriksi asti.
Seppo Ainamon ja Oili Wuolteen kodista Ulvilantie 19:n korkeasta kerrostalosta näkee kauas. Ei kuitenkaan sentään Afrikan Zimbabween asti, jossa he viettävät suurimman osan vuodesta.
Ainamo ja Wuolle ovat auttaneet zimbabwelaisia orpolapsia jo liki 30 vuoden ajan. Ainamo meni Afrikkaan 1990-luvun alussa työskentelemään Helsingin kauppakorkeakoulun koulutusjohtajana. Vuonna 1992 hän asettui Zimbabwen pääkaupunkiin Harareen.
– Eräässä kansantanssitapahtumassa yksi 22-vuotias nainen sanoi, että hänellä on 8-vuotias poika, jolla ei ole varaa käydä koulua, Ainamo kertoo.
Koulunkäynti on Zimbabwessa maksullista. Ainamo ryhtyi auttamaan lasta, ja jonkin ajan kuluttua autettavia oli jo 18. Hän käytti auttamiseen omia varojaan ja tukea tuli myös omasta perhepiiristä.
– Vuonna 1996 tapasimme Oilin kanssa ja pian hänellä oli toiset 18 lasta autettavana.
2000-luvun alkupuolella he perustivat orpolasten auttamiseksi Dzikwa Trust Fund -nimisen säätiön ja Zimbabwen Aids-orvot -yhdistyksen. Aids jylläsi maassa pahoin 1990-luvulla ja valtava määrä lapsia jäi orvoksi. Koska aids-tilanne on helpottanut, yhdistyksen nimi muutettiin tänä kesänä Zimbabwen lapset ry:ksi.
– Yhdistys perustettiin myös siksi, että saatoimme hakea Suomen valtiolta tukea toimintaamme. Tukea olemme saaneetkin valtiolta sittemmin yhteensä noin 900 000 euron verran, Ainamo kertoo.
Säätiö on rakentanut Harareen toimintakeskuksen, jossa Ainamon mukaan ruokitaan noin 1 000 lasta päivässä. Palkattuja työntekijöitä on noin 25.
– Lapsissa on hylättyjä ja orvoksi jääneitä, noin puolella on yksinhuoltajaäiti. Toinen yleinen muoto on, että lapsi asuu isovanhempien luona. Hyvin harvoin Zimbabwessakaan lapsi päätyy kadulle, Ainamo kertoo.
Tuetuista lapsista kaikki ovat läpäisseet ala-asteen loppututkinnon ja ylioppilastutkintoon osallistuneistakin kaikki läpäisivät sen. Osa lapsista on aikuistuessaan jatkanut opintojaan niinkin korkealle, että nyt heistä jo kuudella on maisterintutkinto.
– Ensimmäinen väittelee tohtoriksi liiketaloustieteistä.
Tällä hetkellä tukea saa vajaa 400 lasta. He, jotka haluavat tukea lapsia voivat hakeutua kummiksi, yhdellä lapsella voi olla myös useampi kummi ja samoin kummi voi tukea useampaa lasta.
– Käymme Suomessa kolme kertaa vuodessa, kesällä tapaamme tukijoita ja kummeja. Tukeaan ovat antaneet noin 600 yksityishenkilöä. 47 lapsista on tällä hetkellä ilman omaa kummia, tavoite on että jokaisella lapsella olisi kummi, Ainamo ja Wuolle sanovat.
Hararessa on sen lähiympäristö mukaan lukien noin 5 miljoonaa asukasta, säätiö toimii yhdestä köyhimmistä lähiöistä, jossa on noin 125 000 asukasta.
Mikä saa Ainamon ja Wuolteen jaksamaan?
– Olemme onnistuneet avustustyössä hyvin. Lasten ilo ja pärjääminen ja elämässä eteenpäin meno palkitsevat, pariskunta sanoo.
