Jos pariskunnassa molempien vanhemmat ovat eronneet, heillä on suurempi riski erota sekä avio- että avoliitoissa. Vanhempien avioerolla on yhteys myös siihen, että puolisoksi valikoituu henkilö, jonka vanhemmat ovat eronneet, kerrotaan Turun yliopiston tiedotteessa.
Tuore tutkimus on ensimmäinen, joka selvittää pariskunnan molempien osapuolten vanhempien avioeron yhteyttä pariskunnan riskiin erota sekä avio- että avoliitoissa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ensimmäisen kerran kaikkia liittoja, jotka henkilöillä on ollut 18-vuotiaasta keski-ikään saakka.
Tutkimus osoittaa, että jos molempien vanhemmat ovat eronneet, riski erota on huomattavasti suurempi kuin silloin, jos kummankaan vanhemmat eivät ole eronneet tai jos vain toisen vanhemmat ovat eronneet.
Yhteys näiden asioiden välillä on vahvempi avioliitossa kuin avoliitossa.
Erikoistutkija Sanna Kailaheimo-Lönnqvist Turun yliopistosta pitää tärkeänä, että tutkimuksessa ovat mukana myös avoliitot.
– Avoliitosta on tullut yhä tavallisempi pysyväisluonteinen parisuhteen muoto. Menettäisimme tärkeää tietoa, jos emme tutkisi avoliittoja, toteaa Lönnqvist tiedotteessa.
Suomessa riski erota on tiedotteen mukaan kaksinkertainen niillä pariskunnilla, joissa kumpikin puoliso on kokenut vanhempien avioeron. Yhdysvalloissa ja Norjassa eroriski vastaavassa tilanteessa oli kolminkertainen.
– Ero tutkimusten välillä voi johtua siitä, että Yhdysvaltoja ja Norjaa koskevat tutkimukset ovat hieman vanhempia, Kyseessä ovat siksi myös hieman vanhemmat ikäryhmät, joita on tutkittu, kertoo Kailaheimo-Lönnqvist.
Hän arvioi, että asenteiden muutos eli esimerkiksi vapaamielisempi suhtautuminen eroihin on voinut vaikuttaa siihen, että Suomea koskevassa tutkimuksessa yhteydet ovat heikompia.
Vanhempien avioerolla on myös yhteys parinvalintaan. Vanhempien eron kokenut valitsee useammin puolisokseen henkilön, jonka vanhemmat ovat eronneet verrattuna sellaiseen, jonka vanhemmat eivät ole eronneet.
Tutkimuksessa hyödynnettiin suomalaista rekisteriaineistoa ja aineistossa 28 000 pariskuntaa. Tutkimuksessa otettiin huomioon henkilöiden parisuhteet 18–45 vuoden iässä.
