Yli 70 laulajan kuorossa myös keski-ikä on yli 70 – Helsinkiläiskuoro täytti tasavuosia: "Laulaminen pidentää ikää ja pitää virkeänä"

Yli 70 laulajaa, keski-ikä noin 75 vuotta. Tänä vuonna on tullut 40 vuotta kuluneeksi siitä, kun kokeneiden seniorilaululajien kuoroksi profiloitunut Helsingin Kannelkuoro sai alkunsa.

– 7. huhtikuuta vuonna 1981 pidettiin Kansallisen Eläkeläisliiton piirihallituksen kokoonkutsuma perustamiskokous. Tilaisuudessa päätettiin perustaa piirille kuoro. Nimen asu hiukan vaihtelee alkuajan papereissa, mutta sisältö on sama; Helsingin Kansallisten Eläkeläisseurojen yhteinen kuoro. Helsingin Kannelkuoro nimi otettiin käyttöön vuonna 1983, kuoron puheenjohtaja Kimmo Hissa kertoo.

– Kannelkuoro-nimisiä kuoroja on muuallakin Suomessa ja ne toimivat Kansallisissa eläkeläisyhdistyksissä harrasteryhminä. Helsingin Kannelkuoro ry on kuitenkin oma rekisteröitynyt yhdistyksensä eikä kuulu mihinkään valtakunnalliseen eläkeläisliittoon, Hissa jatkaa.

Helsingin Kannelkuoro harjoittelee Munkkiniemen palvelukeskuksen juhlasalissa (Laajalahdentie 30) tiistaisin kello 11-13. Kuoro konsertoi laajalla ohjelmistolla kahdesti vuodessa ja lisäksi esiintyy erilaisilla kokoonpanoilla vanhainkodeissa, laitoksissa ja eri juhlatilaisuuksissa. Kannelkuoron taiteellisena johtajana toimii musiikin maisteri Lenne Mitt.

– Harjoittelemme pääosin aina yhdessä. Joskus tosin myös äänittäin ryhmissä. Isoissa omissa konserteissa esiinnymme koko joukko suurkuorona, mutta olemme laulaneet myös pyynnöstä joissakin tilaisuuksissa pienryhmänä, noin 25–30 hengen suuruisena ryhmänä ja muutaman kerran myös kvartettina tai tuplakvartettina, Hissa toteaa.

Kuorolaulamisen parhaimmiksi puoliksi Hissa listaa muun muassa lauluharrastuksen jatkumisen, sosiaaliset suhteet ja uuden oppimisen. Kannelkuoron osallistujalistassa on vuoteen 1996 mennessä ollut 198 nimeä. Päivetetyssä listassa nimiä on arviolta 500.

Sehän se ilahduttaa, kun laulu kulkee ja kokee onnistumisen tunteen.

– Tutkimusten mukaan laulu pidentää ikää ja pitää mielen virkeänä. Pari vuotta sitten kuorossamme lauloi kolme 90 vuotta täyttänyttä laulajaa. Jäsenluettelossamme löytyy vuosilta 1981–1996 yksi jäsen, joka on edelleen listoilla. Hän on liittynyt kuoroon vuonna 1995 eli 26 vuotta sitten.

Hissa kertoo kuoron lähes jokaisella laulajalla olevan kymmenien vuosien kuoroharrastus takanaan, joillakin useammassa kuorossa. Hissan oma kuoroharrastus alkoi kansakoulun valiokuorossa ja jatkui seurakunnan poika- ja nuorisokuorossa Vaasassa.

Hissa on laulanut myös Raahessa mieskuorossa ja Vaasassa Pohjan Miehet -mieskuorossa.

– Varusmiesaikana meillä oli kvartetti joka esiintyi juhlissa. Kannelkuoroon liityin vuonna 2006 syksyllä.

Kuorolaulutaustasta lienee apua Kannelkuoroon hakiessa.

– Periaattessa kuoroon voi pyrkiä jokainen laulutaitoinen koelaulun kautta. Koelaulussa arvioidaan äänen korkeus eli, onko esimerkiksi sopraano vai altto, sävelpuhtaus ja kokeillaan stemmalaulua eli sitä, pysyykö omassa sävelkulussa, kun toinen laulaa jotain muuta.

Kuorolla piti olla keväällä 40-vuotiskonsertti, joka se peruuntui.

– Tähtäämme nyt siihen, että voisimme pitää 45-vuotiskonsertin. Korona-aikana parikymmentä henkeä on jäänyt pois, mistä osa on luonnollista vaihtuvuutta, Hissa sanoo.

Harjoituksissa on tänä syksynä ollut keskimäärin 50 henkeä.

– Miehiä, heitä ikuisesti kaivattuja, on joukossa runsaat parikymmentä ja naisia viitisenkymmentä.

Kannelkuoron esiintymisistä Hissalle on jäänyt mieleen visiitti Virossa.

– Esiintymiset muualla Suomessa matkojen yhteydessä ovat aina mielenkiintoisia. Kävimme muutama vuosi sitten Tallinnassa retkellä ja lauloimme Gustav Ernesaksin (edesmennyt virolainen säveltäjä ja kuorojohtaja) patsaalla Laulurinteellä hänen sävellyksensä. Yleisöä ei ollut, mutta jokin siinä säväytti. Sehän se ilahduttaa, kun laulu kulkee ja kokee onnistumisen tunteen. Sehän se sitten keljuttaa, kun hyvin harjoiteltu kappale ei sitten esiintymisessä jostain syystä olekaan ihan priimaa, Hissa päättää.