Tapanilaan syntyi tiivis ukrainalaisia auttava yhteisö, joka toimii Google Translatella ja hyvällä tahdolla  –  "Suomessa ajatellaan, että viranomainen hoitaa, mutta jotkut ovat jääneet todella yksin"

Tapanilaan on syntynyt hämmästyttävän nopeasti ukrainalaisten ja heitä auttavien tapanilalaisten yhteisö, jossa autetaan ja toimitaan ikään kuin näin olisi tehty aina: on leikkipuistotreffejä, Galinan ja Viktorian lastenkerho ja maanantain tapaamiset Kylätilalla.

Yhteisessä Facebook-ryhmässä jaetaan tietoa viranomaisten kanssa asiointiin, majoitustarpeista sekä konkreettista apua kuten vaatteita, leluja, läppäreitä, puhelimia ruokaa ja jopa rahaa.

Yksi aktiiveista ja Facebook-ryhmän perustaja on Kaisa Kuurne. Hän on Tapanilassa asuva sosiologi, jonka tutkimuskohteina ovat olleet muun muassa naapurustoyhteisöt, epämuodolliset turvaverkot ja kuulumisen kokemukset.

Kuurne alkoi toimia ukrainalaisten hyväksi antaen käytössään olleen työtilan ukrainalaisten majapaikaksi.

– On vain mahdotonta katsoa vieressä, kun toisella on aivan mahdoton tilanne, hän sanoo omasta auttamishalustaan.

Paikallisesta Facebook-ryhmästä hän huomasi, että alueella oli muitakin kotimajoittajia. Yhteistä Facebook-ryhmää tarvittiin paitsi avun ja tiedon jakamiseen niin myös siihen, että ukrainalaiset saavat kontaktin toisiinsa ja vertaistukea tukalassa elämäntilanteessaan.

– On todella iso asia jättää oma koti. Monilla kotimaahan jäi myös puoliso. Lähes kaikilla on läheisiä Ukrainassa.

Olen ollut kuin liikkuva köyhäinaputoimisto.

Haastattelupäivänä Kuurne kertoo järjestelleensä ortodoksista muistotilaisuutta. Sotaa paenneet saavat suruviestejä Ukrainaan jääneistä läheisistään. Kuurneesta on tärkeää, että myös täällä olevat voivat surra ja jättää hyvästit.

Kuurneen mielestä suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut tavallista ulkoistaa auttaminen virallisille toimijoille.

– Meidän on ollut vähän vaikea kohdata, auttaa ja olla tukena tavallisissa arkisissa asioissa. Naapuria ei auteta tai pyydetä apuun suoraan.

Nyt sodan aiheuttama yllättävä ja laaja pakolaiskriisi on virittänyt tapanilalaiset toimimaan ohi virallisten toimijoiden.

– On ollut liikuttavaa nähdä, miten sydämellisesti tulijat on otettu vastaan. Tuntuu siltä, että on havahduttu perusasioiden äärelle.

Tapanilalaisten etuna on se, että alueella on totuttu tekemään yhdessä.

– Täällä on ihmisiä, joiden on helppo avata kodin ovi muille. Sellaisia ihmisiä, jotka ovat irti ajatuksesta, jossa oma ydinperhe on tärkein, ulkopuoliselta maailmalta suojaava yksikkö.

Autettavina ukrainalaiset ovat Kuurneen mielestä kuin suomalaiset: itsepärjäämisen mentaliteetti istuu syvällä. Apua ei helposti pyydetä.

Kuurne kutsuu itseään enemmänkin mahdollistajaksi kuin auttajaksi. Siitä huolimatta hän kertoo löytäneensä itsensä erikoisista tilanteista viime päivinä.

– Olen ollut kuin liikkuva köyhäinaputoimisto, joka ajaa iltaisin ympäri Pohjois-Helsinkiä ja jakaa lahjoituksia niitä tarvitseville.

Tässä kohtaa virallinen auttaja saa noottia:

– Suomessa ajatellaan, että viranomainen hoitaa, mutta ei ole kyllä hoitanut. Osa Ukrainasta tulleista on odottanut 300 euron tukea yli kolme viikkoa. Jotkut ovat jääneet todella yksin.

Entä miten Tapanilassa on murrettu kielimuuri?

– Ei tässä mitään kielitaitoa tarvita.  Pari ukrainalaista osaa englantia ja voivat tulkata. Myös Google Translate -ohjelma toimii hyvin.

– On hirvittävän sympaattista kun ei oikein ymmärretä, siinä korostuu ihmisten välinen hyvä tahto. Varsinkin kun tunteet ovat pinnassa, kieltä ei tarvita.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut