Suomalaisen populaarikulttuurin ikoni Gösta Sundqvist täyttäisi tiistaina 65 vuotta. Sundqvistista aika jätti elokuussa 2003, jolloin hän menehtyi sydänkohtauksen seurauksena, vain 46 vuoden iässä.
Paljon Göstasta on sanottu ja kirjoitettu, mutta yksi Sundqvistin sävellyksistä on kenties jäänyt viime vuosina turhan vähälle huomiolle. Se on vuonna 1980 julkaistu Tuhannen markan seteli, joka äänestettiin 2010-luvun alussa kaikkien aikojen Urheiluruutu-tunnusmusiikiksi. Instrumentaali kuultiin ohjelman alussa ja lopussa käytännössä koko 1980-luvun ajan.
Tekijät huomasivat äkkiä, että laulu oli löytänyt oikean kohteensa.
– Olen itse musiikkimiehiä ja tykkään analysoida sitä hommaa. Muistan, että ihan ensikuulemalla hiukset nousivat pystyyn kun kappale pärähti Urheiluruudun alkajaisiksi, kertoo aikakauden Yleisradion urheilutoimittaja Seppo Kannas.
Ohjelmaan kappale päätyi Heikki "Hector" Harman kautta. Tarinan mukaan urheilutoimituksen pomona työskennellyt Pentti Salmi oli antanut Harmalle tehtävän katsoa Urheiluruutuun uusi tunnussävelmä, ja Harman käsiin oli sattunut Leevi & The Leavingsin juuri ilmestynyt Suuteleminen kielletty -levy. Sieltä löytyi Tuhannen markan seteli.
Salmen toiveena oli, että kyse olisi instrumentaalikappaleesta ja sellainen löytyi helposti.
– Urheiluruutua olen oppinut ja ehdollistunut katsomaan Tuhannen markan setelin lähtiessä soimaan. Saisi olla tunnarina edelleen, nimimerkki Panze muisteli Yle Urheilun nettisivuilla vuonna 2013.
Yhtyeessä kitaraa soittanut Risto "Rife" Paananen muistaa edelleen levytyssession hyvin. Hänen mukaansa äänityksiä määritteli pitkälti se, että parikymppiset sällit olivat päässeet ajan kanssa studioon. Myös Tuhannen markan seteliin tehtiin kaikenlaisia kikkoja.
– Siinä on kaksi bassoraitaa päällekkäin. Ensin on soitettu tavallinen basso ja sitten toinen basso puolet hitaammin niin, että lopputulos on ajettu kokonaisuuteen tuplanopeudella päälle. Monien tunnistamassa kitaraintrossa on taas nopea tremolo ja myös räkäinen fuzz-särö, mitä kaikki eivät siitä välttämättä hoksaakaan. Senkin osalta on tehty päällekkäissoittoja, Paananen muistelee.
Unohdettu yksityiskohta on myös rumpali JD Leivon tinkimätön tasabiitti. Siinä ei ole erityisiä hienouksia, mutta Leivo pysyy tahdissa erinomaisen hyvin.
– Sen muistan, että ei ollut mitään klikkiä tai metronomia, biisin pohjat vedettiin raakana sisälle.
Tuhannen markan setelin osalta on käyty keskustelua siitäkin, pitikö biisiin tulla laulua ollenkaan. Paananen vahvistaa, että piti tulla.
– Kappaleen B-osan osalta muistan saman tien, millainen melodia siihen piti tulla. Lopulta päätettiin, että tehdäänpä kova ratkaisu ja jätetään biisi vallan instrumentaaliksi.
Paananen sanoo, että vuonna 1980 oli tietysti mahdotonta kuvitella sitäkään, millaiseksi kansansuosikiksi kappale muodostuu. Sundqvist kertoi aikoinaan lehtihaastattelussa, että hänen oli tarkoitus tehdä Tuhannen markan setelistä "kaikkien aikojen huonoin diskokappale".
– Saattaa olla, että tuo oli sellaista Göstan perinteistä mediahöynää. Syötettiin yksi tarina ja katsottiin, meneekö se lehdistössä läpi. Ainahan mies ei välttämättä sanonut sitä mitä oikeasti ajatteli.
– Me olimme vuonna 1980 parikymppisiä kundeja, silloin kaikki päivätöissä ja vielä oikeastaan vailla huolta huomisesta. Me muut olimme ja olemme koko ajan päivätöissä, vaikka Göstalle touhusta tulikin tietysti ammatti. 42 vuotta sitten oli tietysti vaikea ennustaa, missä pisteessä ollaan nyt, Paananen sanoo.
Gösta Sundqvist olisi täyttänyt 65 vuotta tiistaina 17. toukokuuta.