Kypärän visiiri tiukasti kiinni, makaava hyvä ajoasento ja katse joulukuuseen, eli lähtövaloihin. Siinä sipoolaisen Emmi Nordmanin viimehetken rutiinit kiihdytysajon lähtöviivalla. Viimeisen valon sammuttua Emmi vapauttaa moottoripyöränsä kytkimen ja avaa kaasun. Varttimailin (402 metriä) verran on suoraa edettävänä mahdollisimman nopeasti.
Kiihdytysajon kolmas SM-osakilpailu Kauhavan Nitronalseissa onnistui sipoolaisneidolta voiton arvoisesti heinäkuun alussa.
Nordman on ajanut kilpaa kiihdytysajoissa ensin junioreissa ja vuodesta 2015 tässä luokassa. Harley Davidsonin moottoripyörä on mitoitettu Emmille ja nuori nainen näyttää ison pyörän selässä hentoiselta. Vuonna 1997 syntynyt sipoolainen on pituudeltaan 155 senttimetriä ja painoa siinä 50 kilogrammaa. Kokonaan kilpailemiseen tarkoitetun ”Harrikan” minimipaino on 180 kiloa ja hevosvoimia lähemmän kaksisataa. Jalkavaihteet ja kytkin tekevät moottoripyörästä tarkan ajettavan.
– Olen kuitenkin aika optimaalisen kokoinen tähän luokkaan. Eipä ole ylimääräisiä kiloja, jotka hidastavat menoa, Nordman naurahtaa.
Hän kuvailee ajamistaan suoraviivaiseksi ja keskittyneeksi.
Vahva ote tangosta, ei saa keulia.
Emmi Nordman
– Koko lajissa lähtö on se kaikkein tärkein asia. Hyvällä lähdölle tehdään se hyvä aika. Toki vaihtaminen on onnistuttava tekemään hyvin myös. Noin kahdensadan metrin kohdalla olen vaihtanut jo viidennen vaihteen pykälään, niin aika nopeaa on vaihtaminen. Siinä saa tikata vaihdetta nopeasti, jotta ajo etenee jouhevasti. Pyörä ei myöskään saa keulia, niin paljon on hallittavaa lyhyessä ajassa.
Emmi kuvailee paikaltaan lähtöä hyvinkin brutaaliksi toimenpiteeksi. Kun moottoripyörä kiihtyy nollasta kahteensataan kilometriin tunnissa 5.7 sekunnissa, niin huviajelusta ei ole kyse.
– Lähdössä tulee kyllä kova paine itseeni ja hyvä istuin pitää minut paikallaan satulassa. Pitää vain olla hyvä ja vahva ote ohjaustangosta, niin hyvin siinä pysyy pyörän selässä. Pää vaan alhaalla pienen katteen takana, niin virtaviivainen ajoasento tuo parhaan hyödyn.
Emmin hallitsema Suomen ennätys tässä luokassa on 8,886 sekuntia ja loppunopeus oli siinä ajossa 247 kmh.
– Moni yllättyy, kun otan kypärän päästä, että pienehkö nainen ajaa prätkää. Olen ajanut seitsemän vuotta tätä pyörää, niin aika hyvin olen tottunut vauhtiin. Aina lähtöviivalle mennessäni tunnen pientä jännitystä, mutta ajaminen ei pelota minua yhtään. Kun keskittyy tekemiseen täysillä, niin sitä sulkee kaiken muun ulkopuolelle. Tunnen laitteen ja minimoin riskit, niin ajaminen on hauskaa.
Emmi antaa täyden tunnustuksen tiimilleen. Isä Staffan Nordman hoitaa päämekaanikon tehtäviä, Emmin puoliso Jyri Backman on mekaanikkona.
– Ajaminen on 10 prosenttia lajista ja ilman tiimiä en ajaisi yhtään kisaa. Yhdessä tehdään ja yhdessä mennään, sekä yhdessä myös voitetaan. Teemme tätä ammattimaisesti ja kaikki otetaan tosissaan, vaikka kyseessä onkin vain harrastus. Budjettiin saa varata kyllä reilun kymppitonnin verran euroja, Emmi sanoo.
Hänestä olisi ehkä mukava vaihtaa luokkaa ylemmäs, mutta kuskin pieni koko estää aivan suurimpien pyörien ajamisen.
– Sitten täytyy muistaa, että isompi luokka on taas astetta kalliimpi. Keskitytään tämä kausi SM-kullan voittamiseen ja pyrin rikkomaan omat ennätykseni. Lisäksi käydään ajamassa Ruotsissa muutama kisa.
Juttu on julkaistu aiemmin Uusimaassa.