Helsingin eriytymiskehitys näkyy selvästi, kun tarkastellaan vieraskielisten oppilaiden jakautumista kouluittain. Vieraskielisten oppilaiden osuuksissa viisi suurinta koulua ovat Itä-Helsingissä.
Helsingissä on kouluja, joissa selvästi yli puolet oppilaista on vieraskielisiä, eli puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia.
Keinutien ala-asteella Kontulassa vieraskielisiä on 59 prosenttia oppilaista, Vesalan peruskoulussa 58 %
Merilahden peruskoulussa Vuosaaressa prosenttiluku on 55 ja Itäkeskuksen peruskoulussa 54. Luvut ovat peräisin Opetushallituksen tietokannasta.
Itäisen Helsingin ulkopuolelta eniten vieraskielisiä on Maatullin peruskoulussa Tapulikaupungissa 46 %, Jakomäessä Kankarepuiston peruskoulussa 45 %, ja Pihkapuiston ala-asteella Malminkartanossa 42 %.
Alueiden voimistunut segregaatio eli eriytyminen näkyy lukujen perusteella selvästi: Helsingissä on myös kouluja, joissa vieraskielisten osuus on alle 5 prosenttia, kuten vaikkapa Pakilan yläaste ja Lauttasaaren ala-aste.
Vaikka vieraskielisyys ei itsessään merkitse huono-osaisuutta, näkyy Helsingissäkin ilmiö, jossa matalimmat tulot, heikoin koulutustaso, alin työllisyys ja korkea vieraskielisten osuus kasautuvat samoille alueille, kun taas hyvät tulot, korkea koulutustaso ja korkea työllisyys leimaavat oppilasalueita toisessa ääripäässä.
Espoon kouluissa vieraskieliset ovat keskittyneet vielä Helsinkiäkin voimakkaammin.
Turun Varissuon koulussa puolestaan vieraskielisiä on liki 90 % oppilaista. Rehtori kertoo Heidi Huillan ja Venla Berneliuksen tekemässä selvityksessä, että koulussa vieraskieliset lapset – jotka suurimmaksi osaksi ovat Suomessa syntyneitä – sekä kantasuomalaiset lapset puhuvat ”varissuomea”, eli köyhempää versiota suomen kielestä.
Puutteelliseksi jäävä kielitaito vaikuttaa koko myöhempään opintopolkuun ja lisää huono-osaisuuden ylisukupolvisen kertautumisen riskiä.
Kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyar (sd.) pitää tilannetta Helsinginkin osalta hälyttävänä ja on huolissaan siitä, millaisia ongelmia kaupungissa nähdään 10–15 vuoden päästä.
– Se ikkuna, että voidaan tähän kehitykseen puuttua, alkaa sulkeutua, alleviivaa Razmyar.
Hänen mielestään kaikkia keinoja koulujen eriytymisen hillitsemiseksi pitäisi miettiä – myös oppilaaksiottoalueiden rajojen muuttamista.
– Se ei tarkoita, että etelästä alettaisiin kuljettaa lapsia bussilla itään, kuten on julkisessa keskustelussa esitetty, vaan sitä, että oppilaaksiottoalueita laajennettaisiin lähikouluperiaatteen sisällä.
Käytännössä muutos voisi esimerkiksi tarkoittaa sitä, että Puistolasta mentäisiin osin Jakomäkeen kouluun ja Vartiokylästä Kontulaan.
Kun oppilaaksiottoalueiden rajojen muuttamista edellisen kerran mietittiin 2019, vanhemmat nousivat takajaloilleen. Vedottiin muun muassa koulumatkan turvallisuuteen.
Razmyar sanoo, että koulujen oppilaspohjan sekoittaminen ”ei ole keneltäkään pois”.
– Kenenkään koulumenestys ei siitä heikkene tai tulevaisuus vaarannu, kaikki koulut ovat Helsingissä hyviä. Sen sijaan sekoittaminen tukee niiden lasten kouluttautumista, jotka sitä mallia eivät saa kotoaan, ja ehkäisee segregaation aiheuttamien ongelmien kasautumista.
– Poliittista tahtoa ei tällaiseen muutokseen ole toistaiseksi ollut, eikä asia ole tällä hetkellä valmistelussa, Razmyar toteaa.
Helsinki aikoo myös muuttaa myönteisen erityiskohtelun, eli alueellisen tasa-arvorahoituksen jakomallia. Yksityiskohdista ei apulaispormestari vielä kerro, mutta kyseenalaistaa, onko nykyinen malli "riittävän kunnianhimoinen".
– Tasa-arvorahoituksen kriteerejä tullaan muuttamaan.
Myönteisen erikoiskohtelun varoilla haastavien alueiden koulut voivat esimerkiksi palkata lisää henkilökuntaa. Razmyarin mukaan kyse on kuitenkin ollut varsin pienistä summista.