Vaativien kattojen tekijöitä on Suomessa vähän.
Finlandia-talon peruskorjaus on edennyt siihen pisteeseen, että suojahuppuja voidaan purkaa Mannerheimintien puolelta.
Huppujen alta paljastuu muun muassa Pellistan taidonnäyte. Yritys uusii Finlandia-salin ja Kongressikeskuksen kuparikatot. Finlandiasalin osalta työ on loppusuoralla ja Kongressikeskuksen kattotyö alkamassa.
– Salin katto on koottu noin 2 000 kiilavasta kuparin palasta, joista jokainen on erilainen. Tämän taidon osaajia on Suomessa todella harvassa, kertoo Uusimaa-lehdelle Pellistan toimitusjohtaja Veli Kilpirinne.
Alvar Aallon konsertti- ja kongressitaloksi suunnittelema Finlandia-talo on yksi Suomen merkittävimpiä moderneja rakennuksia.
– Museovirasto ja Alvar Aalto -säätiö ovat olleet tiiviisti mukana prosessissa. Olemme käyneet heidän kanssaan läpi esimerkiksi erilaisia patinointimalleja, Kilpirinne kertoo.
Katossa käytetty kupari on esipatinoitu, eli kirkas pinta on hapetettu ruskeaksi. Lopullinen patinointi katolle tehdään käsityönä keväällä, kun sää lämpenee.
– Emme halunneet käyttää tehdaspatinoitua kuparia, sillä sen vihreä väri on niin peittävä ja tasainen, patina näyttää melkein maalatulta. Käsin patinointi on iso työ, mutta sillä tavoin saamme pinnasta luonnollisemman ja elävämmän, Kilpirinne kertoo.
Finlandia-salin katon kunnostus on ollut Pellistan porukalle työläs, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen haaste.
– Jokainen tekijä on ymmärtänyt, millaista rakennusta olemme nyt tekemässä ja pellittämässä. Työmaalla on päällimmäisenä fiiliksenä hieno ammattiylpeys siitä, että saamme tällaista olla tekemässä, Kilpirinne toteaa.
Pellista Oy aloitti työn lokakuun alussa. Finlandia-salin kiilanmuotoinen katto on alareunastaan parikymmentä metriä ja yläpäästään 40 metriä levä, pituutta sillä on noin 45 metriä.
– Kattoihin tulee 2000 palaa, jotka on leikattu 700 milliä leveästä kuparinauhasta. Jokaisella palalla on pituutta kahdesta ja puolesta metristä kolmeen metriin. Jokainen pala on erilainen, joten oli aikamoinen pähkäily laskea, miten ne piti leikata, kiilata ja kantata. Leikkasimme pellit verstaalla, merkkasimme niistä jokaisen ja palapeli koottiin ja saumattiin sitten työmaalla, Kilpirinne kertoo.
Katon alkuperäiset kuparilevyt on kierrätetty uuteen käyttöön.
– Rakennuttaja puratti katon ja vanhat kuparit vietiin Aurubiksen Porin tehtaalle, missä ne sulatettiin ja niistä tehtiin nämä uudet kuparilevyt, Kilpirinne kertoo.
Katto on jaettu yhdeksään lohkoon, joita erottavat liikuntasaumat ja korkeammat ruoteet.
– Vanha katto oli käsittääkseni vuotanut. Esimerkiksi liikuntasaumoja oli aikojen saatossa korjattu niin, että liikuntavaraa ei enää ollutkaan. Kuparin lämpölaajeneminen on huomattavasti suurempaa, kuin tavallisella pellillä. Kesällä katto voi auringon helottaessa olla 50–60 asteinen, talvella pakkasta voi olla 30 astetta. Lämpötilaeron ollessa lähes sata astetta siellä on valtava lämpöliike, useita senttejä, ja jos se ei pääse purkautumaan, aiheuttaa se väistämättä vaurioita pellille, Kilpirinne selittää.
Skanska oli hoitanut vanhan katon purun sekä pohjatyöt.
– Kupari on materiaalina sellainen, että se vaatii erikoisosaamista sekä erikoistyömenetelmiä, että katon elinkaari saadaan pitkäksi.

Veli Kilpirinne on ollut alalla lähes 30 vuotta, joten monenlaiset katot ovat tulleet tutuiksi.
– Kuparissa on kuitenkin aivan oma viehätyksensä. Ensimmäinen kuparihommani oli aikoinaan Kallion kirkon torni. Kyllähän se vei mukanaan. 2001 perustin Porvoon Vaskisepät, myös sen aikana tehtiin paljon kuparitöitä. Kun itsellä on syvä rakkaus kupariin, on sitä helppo tarjota myös asiakkaille teräspellin sijaan.
Kilpirinne toteaa, että iso ja haastava katto maksaa aina paljon. Jos se tehdään kuparista, on se vielä kalliimpi.
– Mutta on hyvä miettiä, tehdäänkö katto materiaalista, joka kestää 20–30 vuotta vai kuparista, joka kestää hyvin tehtynä sata vuotta tai enemmänkin. Kertainvestointi on isompi, mutta se haukkuu jatkossa hintansa takaisin.
– Ja jos jossakin vaiheessa rahat on loppu, voi aina purkaa kattoa ja mennä maitokauppaan. Rahat ovat aina tallessa romukuparina, hän virnistää.