Sonkajärveltä tuodusta kesämökistä tuli ulkoilijoiden hittikahvila – pitkät asiakkaat kumartavat astuessaan sisään
2
Talvisessa venerannassa on hiljaista. Pääkaupungin kiireistä muistuttaa horisontissa vilahtava metro. Marjo J. Rämö
Katso isompi kuvaTarjolla on perinteisiä kotiruoka-annoksia. Marjo J. Rämö
Vartiokylän kahvilamökki on kuin taukopaikka valtatien varrelta.
Marjo Rämö
| Päivitetty
Kahvila Meridianin ulkopöytien äärellä kahvitellaan ympäri vuoden.
– Olen käynyt täällä vuosia, sanoo Nina Degerstedt asetellessaan lämmintä istuinalusta penkille ja vilttiä jaloilleen.
Degerstedt ja Riitta Lönnqvist poikkesivat kahvilassa kävelylenkillään. Itä-Helsingissä asuvien naisten mielestä paikka on mainiosti ulkoilureittien varrella tuli sitten mistä suunnasta tahansa.
– Tämä on kiva ja perinteinen retkikohde. Ei liian fiini. Hinnat ovat kohtuulliset ja iltapäivälehdet ovat kahvilassa luettavissa, Degerstedt arvioi.
Hän kehuu paikkaa myös koiraystävälliseksi.
Pitkien pitää kumartua kahvilamökkiin astuessaan. Marjo J. Rämö
Toisen ulkopöydän seurueeseen kuuluukin Paavo-koira. Hän on paikalla Nicco Laaksosen ja Julia von Hertzenin kanssa. Vaunuissa nukkuu pariskunnan pieni tytär.
He ovat myös lähiseudun asukkaita kävelylenkillä.
– Tämä on pieni salainen paikka, sellainen piilopirtti, sopivasti syrjässä, Laaksonen sanoo.
Kahvilan tunnelmaa hän kuvailee äidinkielensä sanalla mysig, kodikas.
Julia von Hertzen ja Nicco Laaksonen nautiskelivat limppareista, kaakaosta ja pannukakusta kahvila Meridianissa. Mukana oli Paavo-koira ja vaunuissa nukkuva tytär. Marjo J. Rämö
Meridian on todellakin piilossa Vartiokylän ranta- ja venekerhon aidatulla alueella. Portit ovat päivisin auki.
Mainoskyltti Vartiokylänlahden kiertävän rantareitin varrella opastaa pienelle mökille, talviteloilla olevien veneiden keskelle.
Pienestä ja matalasta mökistä tulee mieleen valtateiden varsien perinteiset taukopaikat. Autojen ääniä tänne ei tosin kuulu.
Varsinaiseen mökkiin mahtuu vain muutama asiakas, lisätilaa on lämmitetyllä ja pressutetulla terassilla.
Pääoven yläkarmi on vuorattu pehmusteella. Yli 179-senttisten asiakkaiden kannattaa kumartua sisään astuessaan.
Pia Haatainen pyörittää kahvila Meridiania miehensä Pete Selanderin kanssa. Marjo J. Rämö
Kahvilarakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 2010 Sonkajärveltä, jossa se oli toiminut kesämökkinä.
Tätä ennen rannassa oli toiminut pieni kioski 1960-luvulta lähtien, kertoo Pia Haatainen sisällä kahvilassa. Venekerhon jäsenenä ollut miehensä Pete Selander oli ostanut kioskitoiminnan edellisvuonna.
Alusta pitäen Haatainen on leiponut kahvilan suolaiset piirakat. Pullatuotteet hankitaan raakapakasteina. Pannukakkua hillolla ja kermavaahdolla on tarjolla joka päivä. Haatainen on työskennellyt aiemmin huoltoasemilla.
Lähes alusta alkaen valikoimassa on ollut perinteisiä ruoka-annoksia kuten lohikeittoa, silakkapihvejä ja lihapullia muusilla. Asiakkaiden selkeä suosikki on lohikeitto.
Kahvilaon avoinna joka päivä 10–18, lähes vuoden ympäri. Kolea sade- ja myrskysää sekä meriveden nousu kahvilalle tulevalle tielle pitävät paikan suljettuna.
– Lähiseudun asukkaat ja veneilijät pitävät meidät pystyssä, Haatainen sanoo asiakaskunnasta.
Pala tonnikalapiirakkaa ja kahvi. Marjo J. Rämö
Kysytäänpä vielä alueen ulkoilureittien asiantuntijoilta, Degerstedtiltä ja Lönnqvistiltä, mitä muita kahviloita Itä-Helsingistä löytyy kevätauringosta nauttiville ulkoilijoille?
Naiset suosittelevat poikkeamaan Vuosaaren kahvila Kampelassa, Kallahden Villa Ullasissa ja Rastilan kartanon kahvila Mon Amissa lahden toisella puolella. Villa Ullasin aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen.