Ruoka | Martina, 35, on vieraillut jäätelöyliopistossa Bolognassa ja syönyt alligaattoria Miamissa – "Onnistunut ruokamatka alkaa jo kotoa"

Yhä useampi matkailija matkustaa ruoka ja ruokaelämykset mielessään.

Ruokamatkailu voi mennä ihon alle jo ensimmäisistä reissuista asti. Näin kävi järvenpääläiselle Martina Häkkiselle, 35. Hänelle ruoan ympärille kietoutunut matkailu on ollut olennainen osa työtä ja vapaa-aikaa jo kahdentoista vuoden ajan.

Käänteentekeväksi muodostui vuosi 2008. Häkkinen muutti omaan kotiin, jonka keittiössä hän alkoi kokkailla ruokia maailmalta. Hän alkoi myös matkailla entistä enemmän.

– Tapasin tuolloin myös nykyisen mieheni. Hän on samanlainen kulinaristi kuin minä, ja yhdessä olemme ruokkineet toistemme intohimoa ruokaan. Olemme reissanneet ruoan perässä ympäri maailmaa.

Häkkinen perusti samana vuonna 2008 ruokamatkailublogin. Ensin harrastukseksi, mutta Tasty Travellissimo -blogista on sittemmin tullut sisällöntuotannon ja markkinoinnin ohella hänen työnsä.

– Ruokamatkailu on rakas aihe, jonka kanssa olen tekemisissä päivittäin.

Häkkinen ei osaa nimetä ensimmäistä ruokamatkamuistoaan, sillä ruoka on ollut osa hänen matkojaan lähes aina. Yksi hänen hienoimmista ruokamatkoistaan on sen sijaan hyvässä muistissa.

Reissu suuntautui Häkkisen lempimaahan Italiaan viisi vuotta sitten. Ruokakulttuuristaan tunnetussa Emilia-Romagnan maakunnassa ehti pitkänä viikonloppuna kokea paljon.

– Blogimatkan teemana oli puhtaasti ruoka ja viini. Kävimme tutustumassa parmesaanin ja ilmakuivatun kinkun valmistamiseen, opettelimme tekemään kotitekoista pastaa, vierailimme jäätelöyliopistossa ja söimme illallisia pitkän pöydän ääressä. Yövyimme maaseudulla agriturismo-kohteissa, joissa söimme tilalla tuotettua ruokaa.

– Se oli ihan täysin meidän näköinen ruokamatka!

Rakkaus Italiaan on vakavaa laatua: pariskunta on asettanut tavoitteekseen kiertää kaikki Italian kaksikymmentä aluetta sekä maistaa kunkin alueen ruoka- ja juomaerikoisuuksia.

Häkkisen mieleen on painunut myös viime elokuinen Riian-matka.

– Mieheni järjesti sinne yllätysmatkan. Hän oli myös valinnut ravintolat etukäteen ja tehnyt pöytävaraukset.

Elämyksellisin kokemus oli yhdeksän ruokalajin maistelumenu, joka oli koottu metsän ympärille.

– Jokaisen ruokalajin teemana oli jokin puu. Se oli tuotu ruokaan esimerkiksi savustamalla. Jokainen puu esiteltiin ruoan mukana tulleella kortilla.

– Se oli tosi mielenkiintoista mutta myös herkullista.

Muita yllättäjiä ovat olleet esimerkiksi Saksa ja Puola: niihin kun ei heti tule mieleen liittää kulinaristisia huippuhetkiä.

– Makkaraan ja hapankaaliin ei ole tarvinnut tyytyä. Kun vähänkin kaivelee, mistä tahansa löytyy koettavaa ja maisteltavaa.

Toisaalta yllättäjiin kuuluu myös Rooma.

– Sieltä saa helposti huonoa ruokaa, jos ei tiedä minne mennä. Tai ruoka saattaa olla hyvää, mutta hinta–laatu-suhde on pielessä.

Häkkisen mukaan syynä on se, että ravintoloiden ei tarvitse kuin kerran saada turisti syömään – seuravana päivää tulee laumoittain uusia.

Häkkisen mielestä ruokamatkailun ei tarvitse olla kallista.

– Olemme tehneet esimerkiksi Venetsiaan ruoan puolesta tosi edullisen matkan. Söimme pitkän viikonlopun aikana melkein pelkästään pieniä leipäpaloja, cicchetittejä. Kiersimme eri paikkoja niitä maistellen.

Myös kauppahallit ja paikalliset torit tarjoavat edullista ruokaa.

– Kiva tapa on käydä kauppahallissa ja ostaa eväät piknikkiä varten.

Häkkisen mukaan onnistunut ruokamatka alkaa jo kotoa. Ennen matkaa tehty selvitystyö takaa, että ne parhaimmat paikat löytyvät.

Toinen hyvä vinkki on, että tekee omannäköisensä matkan.

– Joskus olemme sortuneet siihen, että olemme päättäneet syödä vain paikallista ruokaa. Se ei aina ja kaikkialla kannata.

Kolmas vinkki liittyy avoimeen mieleen.

– Itse tykkään maistaa kaikkea, niitä outojakin juttuja. Kaikelle ruoalle on oma paikkansa ja hetkensä.

– Saman ennakkoluulottomuuden ruokaa kohtaa haluan siirtää myös lapsilleni. Kolmevuotias esikoiseni odottaakin jo innolla, että pääsisi Italiaan syömään jäätelöä. Hän on opetellut muutaman sanan italiaksi, että voi tilata jäätelönsä itse.

"Kaikki eivät patikoi tai melo, mutta kaikki syövät"

Suomi ei ole perinteisesti ollut niitä kärkimaita, joihin tullaan ruokaelämysten takia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö suomalainen ruoka kiinnosta.

Visit Finlandin tilaamasta tutkimuksesta käy ilmi, että Suomeen mahdollisesti suuntaava matkailija etsii internetistä tietoja ensisijaisesti Suomen luontoelämyksistä mutta heti toiseksi eniten suomalaisesta ruokakulttuurista.

– Kaikki matkailijat eivät patikoi tai melo mutta kaikki syövät. Se on aktiviteetti, johon halutaan myös panostaa, sanoo Haaga-Helia ammattikorkeakoulun matkailun lehtori ja Hungry for Finland -ruokamatkailuhankkeen projektipäällikkö Kristiina Havas.

Suomalaisen ruoan valttikortteja ovat puhtaus ja aitous.

– Luonto on Suomen matkailun ykkösvetovoimatekijä. Kaikki sieltä ammennettava ruoka kiinnostaa ulkomaisia matkailijoita, kuten sienet, marjat, kalat, riista ja yrtit, Havas mainitsee.

– Myös turvallisuus ja vastuullisuus ovat entistä tärkeämpiä arvoja. Niidenkin suhteen suomalaisella ruoalla on hyvä maine.

Suomalaisia puhuttaa ruoan hinta – sekä kotimaassa että ulkomailla. Turisteilla tilanne on toinen.

– Suomalaisen ruoan hintataso ei ole noussut kynnyskysymykseksi missään kyselyssä, Havas sanoo.

Havas on ollut laatimassa vuonna 2015 julkistettua Suomen ruokailumatkailustrategiaa. Siitä on valmistumassa päivitetty versio muun muassa vastuullisuuden sekä myynnin, markkinoinnin ja viestinnän osalta.

Pelkkä ruoka ei tuota samanlaisia elämyksiä kuin se, että hyvään ruokaan liitetään tarinoita, perinteitä ja paikallisuutta.

– Hyvä tarina vaikuttaa tunteisiin, Havas mainitsee.

Ruoan elämyksellisyyttä lisää myös osallistuminen ja itse tekeminen. Suomessa se on tarkoittanut esimerkiksi ohjattua ruoanlaittoa yhdessä kerätyistä marjoista tai sienistä, karjalanpiirakoiden leipomista maalaistalossa tai osallistumista ruokakävelyyn Helsingin keskustassa.

Havas muistuttaa ruoan ohella myös juoman merkityksestä.

– Moni matkailija on kiinnostunut paikallisista panimoista ja tislaamoista.

Suomessa omia vahvuuksia ei osata välttämättä vieläkään arvostaa riittävästi.

– Kehittymistä on tapahtunut, mutta tekemistä on edelleen. Esimerkiksi somemarkkinointi on monelle yrittäjälle elämän ja kuoleman kysymys, Havas näkee.

– Jos henkinen kantti kestää, nyt korona-aikana kannattaisi panostaa markkinointiin ja online-myyntikanavaan ja olla siten valmiina, kun rajat taas aukeavat.