Tallinnassa toimiva suomalainen Pyhän Pietarin seurakunta sai syyskuussa uuden kirkkoherran, kun Tomi Kallanne aloitti virassa ja samalla kaikkien vironsuomalaisten pappina. Yli 15 vuotta virassa aiemmin palvelleet Hannele ja Markku Päiviö jäivät kesällä ansaitulle eläkkeelle.
Kirkolla ei ole samanlaista virkakiertoa kuin vaikkapa Suomen suurlähetystössä työskentelevillä ulkoministeriön virkamiehillä, joten Kallanne ei vielä tiedä, miten pitkäksi aikaa hän on lopulta tullut palvelemaan seurakuntaa Virossa.
– Oma sopimukseni on tällä hetkellä voimassa vain vuoteen 2024 asti, sillä silloin tapahtuu mittava uudistus, kun ulkosuomalaiset seurakunnat siirtyvät kirkkohallituksen alaisuudesta Suomen merimieskirkon alaisuuteen, Tomi Kallanne kertoo.
Muutoksen taustalla ovat kirkon mittavat säästötavoitteet. On järkevämpää, että kirkon ulkosuomalaistyö on yhden tahon vastuulla.
Tällä hetkellä Suomen merimieskirkko toimii ulkomailla yli 10 paikkakunnalla. Ulkosuomalaisia seurakuntia puolestaan on kymmenittäin ympäri maailmaa Virosta Australiaan ja Kanadaan asti. Vanhimmat niistä ovat jo yli 100 vuotta vanhoja. Tallinnassa suomalainen seurakunta on toiminut 1990-luvulta lähtien.
– Merimieskirkko on tehnyt erittäin hyvää työtä au pairien ja opiskelijoiden kanssa. Siinä työssä me varsinaiset ulkosuomalaiset seurakunnat tulemme usein vähän jälkijunassa, toteaa Kallanne, joka itse työskenteli ennen Viroon muuttoa Lappeenrannassa oppilaitospappina.
Nykyään Tallinnan suomalaisen seurakunnan kirkkoherran työhön kuuluu myös Baltian maissa opiskelevien suomalaisopiskelijoiden kaitseminen.
– Uuden tehtävän myötä seurakuntani raja liikkui Virosta Puolan rajalle asti, naurahtaa Kallanne.
Aikaisemmin, kun Tallinnaan suomalaisen seurakunnan palveluksessa oli kaksi pappia, oli toisen tehtävä olla nimenomaan turistipappi. Kallanne puolestaan joutuu nyt työssään priorisoimaan kohderyhmiä.
– Valitettavasti resurssit eivät riitä kaikkeen, joten esimerkiksi Viru-hotellin hiljainen huone ei ole enää toiminnassa. Jatkossa keskitynkin tavoittamaan aktiivisesti opiskelijoita ja muita Virossa asuvia suomalaisia satunnaisten matkailijoiden sijaan. Toki jokainen Tallinnassa vieraileva matkailija on edelleen tervetullut mukaan kaikkeen suomalaisen seurakunnan toimintaan, Kallanne lisää.
Tallinnan suomalainen seurakunta tekee tiivistä yhteistyötä muiden Virossa toimivien suomalaisyhteisöjen ja -yhdistysten, kuten Tallinnan suomalaisen koulun ja Suomi-Seurojen kanssa. Erityisesti nuorisotyön kehittäminen Tallinnassa kiinnostaa Kallannetta.
– Rippikoulun seurakuntajakson voi jo suorittaa Tallinnassa ja nyt meillä on alkamassa historian ensimmäinen isoskoulutus.
Virossa ei tunneta kirkollisveroa, joten jokainen seurakunta on yhdistys, jonka jäsenet maksavat jäsenmaksua. Näillä varoilla ja Suomen evankelisluterilaiselta kirkolta saatavalla tuella seurakunta toimii.
– Jäsenmäärämme on jotain 100 ja 150 välillä, mutta seurakunnan toiminnan ja kirkollisten toimitusten piirissä on todellisuudessa paljon tätä enemmän ihmisiä. Jos jäsenmäärä olisi suurempi, toimintamme voisi olla helpompaa.
Seurakunnan jäsenmäärän kasvattamiseksi tarvittaisiin Kallanteen mukaan jonkinlainen brändi, joka kertoisi, mitä seurakunta jäsenilleen tarjoaa ja miksi siihen kannattaa liittyä.
– Ulkomailla kirkko on helppo paikka löytää kontakteja omaan kotimaahan ja muihin suomalaisiin sekä säilyttää jonkinlainen kytkös Suomeen ja suomen kieleen. Monelle myös kirkolliset toimitukset omalla äidinkielellä ovat tärkeitä.
Lappeenrannan kampuksilla opiskelijoiden parissa työskennellessään Tomi Kallanne hyödynsi pullapitkodiplomatiaa, jolle voisi löytyä käyttöä myös Tallinnassa.
– Pullapitko kainalossa yllättävän moni ovi avautuu ja pullaviipaleen ja kahvikupin kanssa on helpompi puhua joskus myös ihmistä suuremmista asioista.