Tiina Mäkelä havaitsi väitöstutkimuksessaan, että pienten lasten yöheräily voi vaikuttaa lasten kehitykseen.
Yksivuotiaat kaksoset Frans ja Edel Mikkonen valmistautuvat päiväunille syömällä banaanit ja juomalla mukilliset maitoa. Isä Anssi Mikkonen on parhaillaan isyysvapaalla muutaman viikon, joten hän on äiti Bettina Mikkosen apuna viemässä lapset sänkyihinsä. Pingviinin mallinen kohinalaite alkaa soittaa unimusiikkia. Samaan rauhoittavaan ääneen vauvat totutettiin jo raskausaikana.
– Unipupuista on tullut tärkeitä. Ne ovat pojilla vain unilla. Kun he heräävät, puput jäävät sänkyyn, Anssi Mikkonen kertoo.
Kaksoset ovat lahtelaisten Mikkosten esikoisia. Jo synnytyssairaalassa vanhempia neuvottiin opettamaan lapset samanrytmisiksi.
– Jos he olisivat erirytmisiä, emme nukkuisi lainkaan. Nyt kun meillä on aikataulut, saamme kaikki nukuttua ihan hyvin, Anssi Mikkonen sanoo.
Vanhemmat ovat alusta asti jakaneet yöheräämiset keskenään. Alkuvaiheessa lapsia syötettiin kolmen tunnin välein. Samalla vaihdettiin vaipat. Yösyöminen jäi pois, kun kaksoset olivat kahdeksankuisia.
Mikkosten lapset nukkuvat kahdet päiväunet, joiden aikana vanhemmilla on mahdollisuus levähtää, ottaa kuppi kahvia tai tehdä vaikka ruokaa.
Illalla lapset nukahtavat seitsemän tai puoli kahdeksan aikaan. Heille luetaan satu tai soitetaan unilaitetta. Välillä he nukahtavat itsekseen ilman rauhoittelua.
Yöheräily vaihtelee vielä. Sitä voi olla pari kertaa tai useammin yöllä tai aamuyöllä.
– Jos on tulossa hampaita, on opittu uusi taito tai liikuttu tavallista enemmän, silloin heräilyä on yleensä enemmän, Bettina Mikkonen sanoo.
Hän herää aina, jos lastenhuoneesta kuuluu yöllä ääntä. Yleensä hän menee rauhoittamaan tilanteen hetken päästä.
– Kaksosvanhemman selviytymiskeino on, että rauhoittaa toisen lapsen, ettei toinenkin heräisi. Muuten joutuu rauhoittelemaan kaksi lasta, Bettina Mikkonen sanoo.
Lyhyet yöheräilyt ovat tavallisia lapsen ensimmäisen ikävuoden ajan. Neuropsykologian erikoispsykologi Tiina Mäkelä tutki pikkulasten signaloidun yöheräilyn yhteyttä lasten kehitykseen väitöskirjassaan Tampereen yliopistossa.
Jos on tulossa hampaita, on opittu uusi taito tai liikuttu tavallista enemmän, silloin heräilyä on yleensä enemmän.
Bettina Mikkonen
Signaloidusta yöheräilystä puhutaan silloin, kun lapsi viestii itkemällä, liikkumalla tai huutelemalla heränneensä ja tarvitsee vanhemman apua nukahtaakseen uudelleen.
Mäkelän tutkimuksessa vertailtiin kahta ryhmää. Toisessa ryhmässä kahdeksankuiset lapset heräilivät kolme kertaa tai enemmän yön aikana. Toisessa ryhmässä samanikäiset heräsivät korkeintaan kerran yössä.
Useammin heräilleet lapset heräsivät myös puolitoista- ja kaksivuotiaina useammin kuin lapset, jotka eivät kahdeksankuisinakaan juuri heränneet.
– Lapsilla, joilla oli useita yöheräämisiä kahdeksan kuukauden iässä, oli vanhempien arvion mukaan 24 kuukauden ikäisenä alhaisempi sosiaalinen pystyvyys kuin ryhmällä, joka ei heräillyt, Mäkelä kertoo.
Sosiaalinen pystyvyys tarkoittaa kykyä osallistua sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Siihen liittyvät muun muassa sosiaalinen ongelmanratkaisu, tunteiden säätely ja muiden näkökulman huomiointi.
Myös toiminnanohjauksen tehtävässä havaittiin eroa ryhmien välillä kahden vuoden iässä. Kognitiivisissa, kielellisissä ja motorisissa taidoissa ryhmien välillä ei ollut eroja.
– Tutkimuksessa oli mukana tavallisesti kehittyneitä lapsia, joten olin yllättynyt siitä, että eroja ryhmien välillä oli jo ensimmäisen kahden vuoden aikana. Erot ryhmien välillä olivat kuitenkin pieniä.
Mäkelän mukaan lapsen olisi tärkeää antaa harjoitella itsekseen nukahtamista pienestä pitäen.
– Vanhempi voi rauhoitella lapsen unille, mutta kun lapsi on rauhoittunut, hänen olisi hyvä antaa harjoitella nukahtamista itsekseen. Tällöin lapsen omat säätelytaidot vahvistuisivat ja yöllä havahtuessaan lapsen olisi mahdollista jatkaa unia myös itsenäisesti.
Taito on tärkeä, sillä myöhemmin yöheräily yhdistyy tapaan, jonka avulla lapsi on nukahtanut illalla. Nukahtamisapua kutsutaan uniassosiaatioksi, joka voi olla esimerkiksi imetys, tuttipullo tai uneen silittävä vanhempi.
Tiina Mäkelän väitöskirja on osa laajaa Lapsen uni ja terveys -tutkimusta, joka alkoi jo vuonna 2011. THL:n tutkimuspäällikkö, HUSin ylilääkäri ja lastenpsykiatri Juulia Paavonen kertoo, että alle yksivuotiaiden unentarve vaihtelee paljon. Vielä ei tiedetä tarkasti, miksi yksilölliset erot ovat niin suuria.
– Erilaiset tekijät voivat huonontaa unta. Mutta selittävätkö ne sitten unentarpeen vaihtelua vai onko taustalla kenties jotakin muuta, esimerkiksi geneettistä tekijää tai ominaisuutta? Paavonen pohtii.
Normaalikin heräily voi olla perheelle raskasta.
Juulia Paavonen
Juulia Paavonen ja Outi Saarenpää-Heikkilä kirjoittavat Duodecim-lehden (9/2022) artikkelissa, että lyhyet yöheräämiset vähenevät vasta toisella ikävuodella itsesäätelyn kehittymisen myötä. Pienten lasten uniongelmat ovat yleisiä. Erilaiset tekijät, kuten somaattiset sairaudet, perheen vuorokausirytmi, valaistusolosuhteet ja iltarutiinit, vanhemmuus sekä muutokset kasvuympäristössä, vaikuttavat helposti lapsen nukkumiseen.
Pikkuvauvan vuorokausirytmin ei tarvitse olla vielä tasainen. Vähitellen päiväuniaika vähenee ja vauvan unijaksot yöllä pidentyvät. Tämä liittyy esimerkiksi melatoniinin tuotannon lisääntymiseen.
Yöheräily ei kuitenkaan lopu vaan sitä voi olla pitkäänkin. Välillä tasapaino löytyy mutta sitten yhtäkkiä yöheräilyt palaavat.
– Esimerkiksi infektiot ovat tavallinen syy lasten yöheräilyyn, Paavonen sanoo.
Hän toteaa, että esimerkiksi kaksosperheillä voi olla paljon haasteita nukkumisen kanssa. Kaksosilla voi olla erilainen unirytmi ja kehitysvaihe menossa.
Yöheräilyllä on selviä vaikutuksia lapsen jaksamiseen jo yhden huonosti nukutun jälkeen. Lapsi voi olla tavallista väsyneempi, ärtyneempi ja itkuisempi. Paavonen kertoo, että tutkimusprojektissa etsitään vastauksia myös siihen, onko sillä vaikutusta, jos heräily kestää vuosia.
Hankkeen yhdessä tutkimuksessa kävi ilmi, että lyhytunisilla lapsilla oli isompi riski kärsiä keskittymisvaikeuksista viisivuotiaana. Toisen tutkimuksen mukaan lapsilla, joilla oli paljon univaikeuksia kahden ensimmäisen ikävuoden aikana, oli myös muita tunne-elämän hankaluuksia kaksivuotiaana. Tutkimus ei kuitenkaan kerro, mikä on syy ja mikä seuraus.
THL julkaisi hyvän unen kriteerit lapselle kolme vuotta sitten Lapsen uni -verkkosivuilla. Ne voivat toimia apuna silloin, kun arvioidaan lapsen tilannetta. Juulia Paavonen muistuttaa, että se, miten raskaaksi kukin perhe tilanteensa kokee, on silti yksilöllistä.
– Jos lapsi heräilee vaikka vain kaksi kertaa yössä mutta perhe kokee sen ongelmaksi, silloin se on ongelma. Normaalikin heräily voi olla perheelle raskasta. Ei pidä mennä sellaisen taakse, että tämä on normaalia.
Evoluution näkökulmasta heräilystä on pikkulapselle hyötyä. Vauva tarvitsee energiaa ja varmistaa kasvunsa syömällä öisinkin. Heräily ja imeminen on tärkeää myös äidinmaidontuotannon kannalta.
